801
muokkausta
Muutokset
Ak: Uusi sivu: Hartauden on tehnyt Oskari Järvelin. Aksulle, joka toi ilon välähdyksen pimeyteen tietämättään. ==Hartaus== Välillä hetken ajan tuntuu, että elämä on vihdoinkin yhden t…
Hartauden on tehnyt Oskari Järvelin.
Aksulle, joka toi ilon välähdyksen pimeyteen tietämättään.
==Hartaus==
Välillä hetken ajan tuntuu, että elämä on vihdoinkin yhden taistelun päätyttyä parempi, kuin ruusun terälehdillä samettiin kirjoitettua kaunokirjallisuutta, mutta se ei tarvitse kuin silmänräpäyksen ja kaikki on mennyttä. Sydän pirstaleina, elämä riekaleina eikä mistään osaa enää iloita. Kaikki tuntuu olevan turhaa eikä millään ole enää merkitystä.
Kauheinta on, kun jokin, minkä luuli olevan kiveen hakattua ja ikuisesti pysyvää, hajoa hetkessä silmiensä edessä, eikä itse mahda asialle enää mitään. Miten voi toipua normaaliksi, kun elämänsä varmimpia asioita ja itsestäänsevyyksiä ei sitten enään olekkaan. Jos varmimmat asiat hajoavat, miten minkään voi enää luottaa olevan varmaa.
Meille nuorille, jotka vielä kasvamme henkisesti myönsimmepä sitä tai emme, tälläiset tunne-elämän “katastrofit” ovat erityisen kovia kesken olevan fyysisen ja jäljessä kulkevan emotionaalisen kehityksemme takia. Voimakkaimpina tunnemme luonnollisesti kolhut ihmissuhteissa, joita alamme ensi kertaa rakentaa tietoisesti jollekkin syvemmälle tietoisuutemme tasolle.
Mutta seurustelusuhteita tulee ja menee. Seurustelu, niin alussa rakastuminen, kuin lopussa eräänlainen yksin jäämisen tunne ovat todella vahvoja ja suuria jokaisen nuoren tunne-elämässä, todellisia hirmumyrskyjä. Nämä hirmumyrskyt ovat myös todella tärkeitä, jotta meidän nuoret mielemme kasvaisivat tällä emotionaalisella tasolla.
Mutta onneksi me nuoret voimme löytää elämäämme jo alusta alkaen jotain, joka ei horju, vaikka emotionaalisella tasolla meidän sisällämme myllertäisi kuinka ja koko elämämme tuntuu romahtavan. Puhun nyt tuosta peruskalliosta, aina luona pysyvästä Jeesuksesta. Siinä on sinulle sellainen rakkaus, joka ei kaadu vaikka aivan kaikki muu romahtaisi ympärilläsi.
1. Korinttilaiskirjeessä Apostoli Paavali kertoo 3 asiaa, jotka eivät horju eivätkä kaadu ikinä: “Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo ja rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.” Voit luottaa, että ne kolme myös pysyy, sillä ne ovat lahjoja taivaalliselta Isältämme. Usko Jeesuksen Kristukseen tuo pelastuksen, joka taas tarjoaa toivoa paremmasta huomisesta. Rakkaus on suurin, sillä Jumala rakasti meitä syntisiä niin paljon, että antoi ainoan rakkaan poikansa, jotta pelastus Jeesuksessa olisi mahdollinen. Juuri Jeesus, tosi Jumala, tuli tosi ihmiseksi maan päälle ja kuoli meidän jokaikisen puolesta ristillä, koska Hän rakasti ja rakastaa yhä tänäänkin meitä niin paljon.
Eivätkös suurin aarre jonkun läheisen ihmisen, vaikkapa sen tyttö-/poikakaverin jättäessä ole hyvät ystävät, jotka osaavat lohduttaa ja ymmärtävät kipujamme. Nuo hyvät ystävämme, jotka välittävät meistä paljon eli suomeksi sanottuna rakastavat meitä niin paljon. Onko mitään mukavampaa kuin muutama todella hyvä ystävä, jotka välittävät ja rakastavat meitä, eivätkä jätä, vaikka joskus suutuspäissämme loukkaisimme heitä tai toivoisimme jopa heidän lähtevän luotamme ainiaaksi.
Ja onneksi voimme kiittää ystäväämme sitten jälkeenpäin, kun hän on pysynyt rinnallamme ja tarjonnut seuraansa ja läsnäoloansa, kun sitä olemme eniten tarvinnut.
Ja kuten ymmärrän, rakkaus on Jumalan lahja meille. Juuri Jumala toimii tuon ystävämme kautta. Ja parasta on se asia, josta Paavali kertoo kirjeessään roomalaisille: “Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”
Kiittäkäämme siis Herraa aina tilaisuuden tullen meidän ystävistämme!
Kuunnellaan Exitin Cecilia-levyltä löytyvä kappale: Lähimmäinen
Rukoillaan vielä:
<poem>
Rakas Jeesus.
Me haluaisimme kiittää sinua kaikista ihanista
ja korvaamattomista ystävistämme, joita ilman emme pärjää.
Kiitämme myös tästä kerrasta/päivästä, ja siitä, että
siunasit taas tämän kerran/päivän jolloin kokoonnuimme
yhteen Sinun nimessäsi. Pyydämme myös varjelustasi seuraavalle
yölle ja päivälle (/seuraavalle kerralle) ja kaikille
lähimmäisillemme. Pyydämme tätä sinun, Vapahtajamme ja Herramme,
Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Aamen!
</poem>
{{IsosenBlogista}}
[[Luokka:Hartaudet]]
Aksulle, joka toi ilon välähdyksen pimeyteen tietämättään.
==Hartaus==
Välillä hetken ajan tuntuu, että elämä on vihdoinkin yhden taistelun päätyttyä parempi, kuin ruusun terälehdillä samettiin kirjoitettua kaunokirjallisuutta, mutta se ei tarvitse kuin silmänräpäyksen ja kaikki on mennyttä. Sydän pirstaleina, elämä riekaleina eikä mistään osaa enää iloita. Kaikki tuntuu olevan turhaa eikä millään ole enää merkitystä.
Kauheinta on, kun jokin, minkä luuli olevan kiveen hakattua ja ikuisesti pysyvää, hajoa hetkessä silmiensä edessä, eikä itse mahda asialle enää mitään. Miten voi toipua normaaliksi, kun elämänsä varmimpia asioita ja itsestäänsevyyksiä ei sitten enään olekkaan. Jos varmimmat asiat hajoavat, miten minkään voi enää luottaa olevan varmaa.
Meille nuorille, jotka vielä kasvamme henkisesti myönsimmepä sitä tai emme, tälläiset tunne-elämän “katastrofit” ovat erityisen kovia kesken olevan fyysisen ja jäljessä kulkevan emotionaalisen kehityksemme takia. Voimakkaimpina tunnemme luonnollisesti kolhut ihmissuhteissa, joita alamme ensi kertaa rakentaa tietoisesti jollekkin syvemmälle tietoisuutemme tasolle.
Mutta seurustelusuhteita tulee ja menee. Seurustelu, niin alussa rakastuminen, kuin lopussa eräänlainen yksin jäämisen tunne ovat todella vahvoja ja suuria jokaisen nuoren tunne-elämässä, todellisia hirmumyrskyjä. Nämä hirmumyrskyt ovat myös todella tärkeitä, jotta meidän nuoret mielemme kasvaisivat tällä emotionaalisella tasolla.
Mutta onneksi me nuoret voimme löytää elämäämme jo alusta alkaen jotain, joka ei horju, vaikka emotionaalisella tasolla meidän sisällämme myllertäisi kuinka ja koko elämämme tuntuu romahtavan. Puhun nyt tuosta peruskalliosta, aina luona pysyvästä Jeesuksesta. Siinä on sinulle sellainen rakkaus, joka ei kaadu vaikka aivan kaikki muu romahtaisi ympärilläsi.
1. Korinttilaiskirjeessä Apostoli Paavali kertoo 3 asiaa, jotka eivät horju eivätkä kaadu ikinä: “Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo ja rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.” Voit luottaa, että ne kolme myös pysyy, sillä ne ovat lahjoja taivaalliselta Isältämme. Usko Jeesuksen Kristukseen tuo pelastuksen, joka taas tarjoaa toivoa paremmasta huomisesta. Rakkaus on suurin, sillä Jumala rakasti meitä syntisiä niin paljon, että antoi ainoan rakkaan poikansa, jotta pelastus Jeesuksessa olisi mahdollinen. Juuri Jeesus, tosi Jumala, tuli tosi ihmiseksi maan päälle ja kuoli meidän jokaikisen puolesta ristillä, koska Hän rakasti ja rakastaa yhä tänäänkin meitä niin paljon.
Eivätkös suurin aarre jonkun läheisen ihmisen, vaikkapa sen tyttö-/poikakaverin jättäessä ole hyvät ystävät, jotka osaavat lohduttaa ja ymmärtävät kipujamme. Nuo hyvät ystävämme, jotka välittävät meistä paljon eli suomeksi sanottuna rakastavat meitä niin paljon. Onko mitään mukavampaa kuin muutama todella hyvä ystävä, jotka välittävät ja rakastavat meitä, eivätkä jätä, vaikka joskus suutuspäissämme loukkaisimme heitä tai toivoisimme jopa heidän lähtevän luotamme ainiaaksi.
Ja onneksi voimme kiittää ystäväämme sitten jälkeenpäin, kun hän on pysynyt rinnallamme ja tarjonnut seuraansa ja läsnäoloansa, kun sitä olemme eniten tarvinnut.
Ja kuten ymmärrän, rakkaus on Jumalan lahja meille. Juuri Jumala toimii tuon ystävämme kautta. Ja parasta on se asia, josta Paavali kertoo kirjeessään roomalaisille: “Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”
Kiittäkäämme siis Herraa aina tilaisuuden tullen meidän ystävistämme!
Kuunnellaan Exitin Cecilia-levyltä löytyvä kappale: Lähimmäinen
Rukoillaan vielä:
<poem>
Rakas Jeesus.
Me haluaisimme kiittää sinua kaikista ihanista
ja korvaamattomista ystävistämme, joita ilman emme pärjää.
Kiitämme myös tästä kerrasta/päivästä, ja siitä, että
siunasit taas tämän kerran/päivän jolloin kokoonnuimme
yhteen Sinun nimessäsi. Pyydämme myös varjelustasi seuraavalle
yölle ja päivälle (/seuraavalle kerralle) ja kaikille
lähimmäisillemme. Pyydämme tätä sinun, Vapahtajamme ja Herramme,
Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Aamen!
</poem>
{{IsosenBlogista}}
[[Luokka:Hartaudet]]
