44
muokkausta
Muutokset
lisätty hartaus Matrix
'''Matrix''' on lähinnä omaa uskoa käsittelevä hartaus. Se pohjautuu Lilly ja Lana Wachowskin ''Matrix''-elokuvasarjaan.
'''HUOM! Tämä on pitkä hartausteksti. Tekstin kaikkia osia ei tarvitse lukea!'''
==Hartausteksti==
Moni meistä on varmasti katsonut joskus tummanpuhuvan elokuvan, jossa nahkatakkiset ihmiset väistelevät luoteja, juoksevat pitkin seiniä ja tekevät mitä hienoimpia taistelukuvioita. Kysymyksessä on The Matrix,
kulttimaineen saanut tieteiselokuva vuodelta 1999.
Elokuvan päähenkilö on Thomas Anderson, tietokoneohjelmoija, joka koettaa selvittää, mikä on Matrix.
Hän kohtaa salaperäisen hakkerin, Morpheuksen, joka paljastaa hänelle karun todellisuuden: koko maailma, jota ihmiset pitävät totena, on tietokoneiden luoma virtuaalitodellisuus, ja todellisuudessa ihmiset on
kytketty voimalaitoksiin tuottamaan energiaa koneille. Morpheus uskoo Andersonin olevan Neo, valittu,
jonka odotetaan tuhoavan Matrixin.
"Tämä on viimeinen tilaisuutesi. Tämän jälkeen et voi palata takaisin. Jos otat sinisen pillerin, tarina päättyy, heräät sängystäsi ja uskot mitä vain haluatkin uskoa. Jos otat punaisen pillerin, pysyt ihmemaassa ja
näytän sinulle, kuinka syvä kaninkolo on."
Edelliset sanat ovat kohtauksesta, jossa Morpheus tarjoaa Andersonille mahdollisuutta selvittää totuus tai
jäädä virtuaalitodellisuuteen.
Morpheus ei luvannut, että todellisuus olisi mukava ja ruusuinen. Todellisuus oli synkkä, julma ja karu, Matrix parhaimmillaan lämmin ja aurinkoinen ja ennen kaikkea sitä, mihin ihmiset olivat tottuneet. Mutta Matrix ei ollut tosi.
Suurin osa ihmisistä oli onnellisia Matrixissa. He kävivät töissä, heillä oli perhe ja rahaa, hyvinvointia ja he
tunsivat hallitsevansa elämäänsä. Miksi se ei kelvannut? Onko ruma todellisuus parempi kuin kaunis valhe?
Ainakin Andersonille totuus painoi enemmän kuin se, mitä Matrixilla oli annettavana.
Suurin osa ihmisistä myös tosielämässä vastaa kyselyihin olevansa onnellisia, ainakin jossain määrin. Perhe,
ystävät, sosiaalinen status, riittävä tulotaso ja harrastukset saavat suurimman osan tyytyväisiksi. Ja kun
mietitään, miten voitaisiin tulla onnellisimmiksi, voidaan aina lisätä tai vaihtaa edellä mainittuja elementtejä. Onnellisuutta tavoitellaan lisäämällä tai vaihtamalla perhettä, ystäviä, sosiaalista asemaa, tulotasoa tai
harrastuksia. Onko tällä maailmalla enempää tarjottavana? Kun kuitenkin on sellainen olo, että jotakin
puuttuu.
Ehkä se, mitä näemme, ei oikeasti olekaan ainoa todellisuus, mikä on olemassa. Ehkä onnellisuuden etsiminen tässä maailmassa oikeasti onkin ruohon viherrystä loputtomien aitojen eri puolilla. Ehkä ihminen on
palapeli, josta puuttuu pala, ja se pala ei olekaan tässä laatikossa. Paljonpa silloin vaihtaminen auttaa.
"Miksi silmiini koskee?"
"Et ole käyttänyt niitä ennen."
Morpheus näytti Andersonille todellisuuden. Hänen kehonsa oli ollut silmät kiinni kasvatussäiliössä, ja hänen aivoilleen oli suoraan syötetty näköaistimuksia. Ensimmäistä kertaa hän näki maailman eikä syötettyä
ohjelmaa.
Vaikka luulisi katsoneensa koko ikänsä maailmaa, ei välttämättä ole nähnytkään mitään. Ja silloin oikea näkeminen voi ollakin aika kivuliasta. On kivuliasta nähdä totuus vaikkapa omasta itsestään. Omat tekemiset ja tekemättä jättämiset, asenteet ja ajatuksenjuoksu ei useinkaan kestäisi päivänvaloa. Omalle itselleen osaa olla hyvinkin armollinen, mutta oikeasti jokaisen sisältä löytyy loputtomasti itsekkyyttä, julmuutta, välinpitämättömyyttä ja oman edun tavoittelua, puhumattakaan asioiden selittelystä parhain päin, valkoisista valheista tai vahingonilosta.
Mukavampi olisi olla ajattelematta sitä ja ajatella, miten hyviä asioita onkaan tehnyt. Tosin vain niille ihmisille, jotka ovat itselle hyviä tai rakkaita tai joihin haluaisi tehdä vaikutuksen.
Totuus maailmasta ei myöskään ole vain mukava eikä ruusuinen. Maailmassa on sotia, nälänhätää, sairauksia ja onnettomuuksia. Kaikkea, mistä missifinalistit vuosi toisensa jälkeen kantavat huolta ja jotka tulvivat
kaikista medioista ja joista jollain tasolla ollaan kiinnostuneita. Niistä voidaan keskustella ylevästi espressokupin ääressä ja tuntea suurta maailmantuskaa. Sitten ne kuitenkin voidaan mukavasti sulkea pois elämästä
vaihtamalla kanavaa tai kääntämällä sanomalehden sivua. Jos ei halua, voi olla aina olla lukematta sanomalehtiä ja elämän suurimmat ongelmat voivat taas olla puhelin, jossa ei ole kosketusnäyttöä tai hiustenpidennysten törkeät hinnat. Niin oman elämänsä kuin koko maailman rumat ongelmat voi sulkea oman pään
sisällä olevan virtuaalitodellisuuden ulkopuolelle, mutta todellisuudessa ne eivät muutu lainkaan.
Matrix-elokuvassa todellisuus oli kurja, mutta sen paljastuminen ei ollut elokuvan loppu. Päinvastoin - se oli
varsinainen alku ja lähtökohta. Toivo ei ollut menetetty, ja todellisuus oli sellainen, että sitä voi parantaa.
Ihmiset olivat sen arvoisia, että ainakin he ansaitsivat saada valita, halusivatko elää oikeasti vai kuvitellusti.
Samalla tavoin Jumala haluaa herätellä meitä päämme sisäisestä virtuaalitodellisuudesta näkemään maailma oikeasti. Jumala haluaa, että näkisimme ongelmat itsessämme ja maailmassa, jotta osaisimme ja tajuaisimme tehdä niille jotain. Jumala haluaa antaa meille syntimme anteeksi, jotta sitä kautta olisimme oikeasti kokonaisia ja meillä olisi kaikki. Jumala näkee sen, mikä on totta ja mikä on valhetta, ja Hän tietää, mitä me tarvitsemme ja kaipaamme ja kuinka tulisimme onnellisiksi. Mutta vielä enemmän kuin onnellisuus tässä maailmassa on Jumalan huolenaiheena se, onko meidän ikuisuutemme onnellinen. Ja vaikka Jumala ei ole luvannut, että tosi elämä olisi koko ajan hauskaa ja helppoa, meille on luvattu, että se on sen arvoista.
Jeesus sanoo: "Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me
tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun
sanaani - mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun omani, vaan Isän, joka on minut lähettänyt." "Tämän
minä olen puhunut teille nyt, kun vielä olen teidän luonanne. Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut." "Minä
jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää
vaipuko epätoivoon." Joh. 14:23-27
Teksti: Matti Jaakkula
==Rukouksia==
Jumala, auta meitä olemaan kokonaisia.
Anna meille anteeksi kaikki pahat tekomme, sanamme ja ajatuksemme.
Johdata meitä tässä maailmassa kulkemaan sinun teitäsi,
jotta meillä kerran olisi koti luonasi Taivaassa.
Aamen.
Rakas taivaan Isä, auta meitä näkemään sinut.
Auta meitä tunnistamaan ja näkemään totuus.
Paljasta itsesi meille ja johda meidät luoksesi.
Suojaa meitä ja lohduta mieltämme.
Aamen.
==Biisivaihtoehtoja==
Virsikirja: 513
[[Veisukirja 2020|NSV]]: Mitäpä jos & Sateenkaariunet
Muita: Bass’n Helen: Ei sanaakaan (Futu) & Exit:
Tätäkö elämä on (Kello käy)
[[Luokka:Hartaudet]]
'''HUOM! Tämä on pitkä hartausteksti. Tekstin kaikkia osia ei tarvitse lukea!'''
==Hartausteksti==
Moni meistä on varmasti katsonut joskus tummanpuhuvan elokuvan, jossa nahkatakkiset ihmiset väistelevät luoteja, juoksevat pitkin seiniä ja tekevät mitä hienoimpia taistelukuvioita. Kysymyksessä on The Matrix,
kulttimaineen saanut tieteiselokuva vuodelta 1999.
Elokuvan päähenkilö on Thomas Anderson, tietokoneohjelmoija, joka koettaa selvittää, mikä on Matrix.
Hän kohtaa salaperäisen hakkerin, Morpheuksen, joka paljastaa hänelle karun todellisuuden: koko maailma, jota ihmiset pitävät totena, on tietokoneiden luoma virtuaalitodellisuus, ja todellisuudessa ihmiset on
kytketty voimalaitoksiin tuottamaan energiaa koneille. Morpheus uskoo Andersonin olevan Neo, valittu,
jonka odotetaan tuhoavan Matrixin.
"Tämä on viimeinen tilaisuutesi. Tämän jälkeen et voi palata takaisin. Jos otat sinisen pillerin, tarina päättyy, heräät sängystäsi ja uskot mitä vain haluatkin uskoa. Jos otat punaisen pillerin, pysyt ihmemaassa ja
näytän sinulle, kuinka syvä kaninkolo on."
Edelliset sanat ovat kohtauksesta, jossa Morpheus tarjoaa Andersonille mahdollisuutta selvittää totuus tai
jäädä virtuaalitodellisuuteen.
Morpheus ei luvannut, että todellisuus olisi mukava ja ruusuinen. Todellisuus oli synkkä, julma ja karu, Matrix parhaimmillaan lämmin ja aurinkoinen ja ennen kaikkea sitä, mihin ihmiset olivat tottuneet. Mutta Matrix ei ollut tosi.
Suurin osa ihmisistä oli onnellisia Matrixissa. He kävivät töissä, heillä oli perhe ja rahaa, hyvinvointia ja he
tunsivat hallitsevansa elämäänsä. Miksi se ei kelvannut? Onko ruma todellisuus parempi kuin kaunis valhe?
Ainakin Andersonille totuus painoi enemmän kuin se, mitä Matrixilla oli annettavana.
Suurin osa ihmisistä myös tosielämässä vastaa kyselyihin olevansa onnellisia, ainakin jossain määrin. Perhe,
ystävät, sosiaalinen status, riittävä tulotaso ja harrastukset saavat suurimman osan tyytyväisiksi. Ja kun
mietitään, miten voitaisiin tulla onnellisimmiksi, voidaan aina lisätä tai vaihtaa edellä mainittuja elementtejä. Onnellisuutta tavoitellaan lisäämällä tai vaihtamalla perhettä, ystäviä, sosiaalista asemaa, tulotasoa tai
harrastuksia. Onko tällä maailmalla enempää tarjottavana? Kun kuitenkin on sellainen olo, että jotakin
puuttuu.
Ehkä se, mitä näemme, ei oikeasti olekaan ainoa todellisuus, mikä on olemassa. Ehkä onnellisuuden etsiminen tässä maailmassa oikeasti onkin ruohon viherrystä loputtomien aitojen eri puolilla. Ehkä ihminen on
palapeli, josta puuttuu pala, ja se pala ei olekaan tässä laatikossa. Paljonpa silloin vaihtaminen auttaa.
"Miksi silmiini koskee?"
"Et ole käyttänyt niitä ennen."
Morpheus näytti Andersonille todellisuuden. Hänen kehonsa oli ollut silmät kiinni kasvatussäiliössä, ja hänen aivoilleen oli suoraan syötetty näköaistimuksia. Ensimmäistä kertaa hän näki maailman eikä syötettyä
ohjelmaa.
Vaikka luulisi katsoneensa koko ikänsä maailmaa, ei välttämättä ole nähnytkään mitään. Ja silloin oikea näkeminen voi ollakin aika kivuliasta. On kivuliasta nähdä totuus vaikkapa omasta itsestään. Omat tekemiset ja tekemättä jättämiset, asenteet ja ajatuksenjuoksu ei useinkaan kestäisi päivänvaloa. Omalle itselleen osaa olla hyvinkin armollinen, mutta oikeasti jokaisen sisältä löytyy loputtomasti itsekkyyttä, julmuutta, välinpitämättömyyttä ja oman edun tavoittelua, puhumattakaan asioiden selittelystä parhain päin, valkoisista valheista tai vahingonilosta.
Mukavampi olisi olla ajattelematta sitä ja ajatella, miten hyviä asioita onkaan tehnyt. Tosin vain niille ihmisille, jotka ovat itselle hyviä tai rakkaita tai joihin haluaisi tehdä vaikutuksen.
Totuus maailmasta ei myöskään ole vain mukava eikä ruusuinen. Maailmassa on sotia, nälänhätää, sairauksia ja onnettomuuksia. Kaikkea, mistä missifinalistit vuosi toisensa jälkeen kantavat huolta ja jotka tulvivat
kaikista medioista ja joista jollain tasolla ollaan kiinnostuneita. Niistä voidaan keskustella ylevästi espressokupin ääressä ja tuntea suurta maailmantuskaa. Sitten ne kuitenkin voidaan mukavasti sulkea pois elämästä
vaihtamalla kanavaa tai kääntämällä sanomalehden sivua. Jos ei halua, voi olla aina olla lukematta sanomalehtiä ja elämän suurimmat ongelmat voivat taas olla puhelin, jossa ei ole kosketusnäyttöä tai hiustenpidennysten törkeät hinnat. Niin oman elämänsä kuin koko maailman rumat ongelmat voi sulkea oman pään
sisällä olevan virtuaalitodellisuuden ulkopuolelle, mutta todellisuudessa ne eivät muutu lainkaan.
Matrix-elokuvassa todellisuus oli kurja, mutta sen paljastuminen ei ollut elokuvan loppu. Päinvastoin - se oli
varsinainen alku ja lähtökohta. Toivo ei ollut menetetty, ja todellisuus oli sellainen, että sitä voi parantaa.
Ihmiset olivat sen arvoisia, että ainakin he ansaitsivat saada valita, halusivatko elää oikeasti vai kuvitellusti.
Samalla tavoin Jumala haluaa herätellä meitä päämme sisäisestä virtuaalitodellisuudesta näkemään maailma oikeasti. Jumala haluaa, että näkisimme ongelmat itsessämme ja maailmassa, jotta osaisimme ja tajuaisimme tehdä niille jotain. Jumala haluaa antaa meille syntimme anteeksi, jotta sitä kautta olisimme oikeasti kokonaisia ja meillä olisi kaikki. Jumala näkee sen, mikä on totta ja mikä on valhetta, ja Hän tietää, mitä me tarvitsemme ja kaipaamme ja kuinka tulisimme onnellisiksi. Mutta vielä enemmän kuin onnellisuus tässä maailmassa on Jumalan huolenaiheena se, onko meidän ikuisuutemme onnellinen. Ja vaikka Jumala ei ole luvannut, että tosi elämä olisi koko ajan hauskaa ja helppoa, meille on luvattu, että se on sen arvoista.
Jeesus sanoo: "Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me
tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun
sanaani - mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun omani, vaan Isän, joka on minut lähettänyt." "Tämän
minä olen puhunut teille nyt, kun vielä olen teidän luonanne. Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut." "Minä
jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää
vaipuko epätoivoon." Joh. 14:23-27
Teksti: Matti Jaakkula
==Rukouksia==
Jumala, auta meitä olemaan kokonaisia.
Anna meille anteeksi kaikki pahat tekomme, sanamme ja ajatuksemme.
Johdata meitä tässä maailmassa kulkemaan sinun teitäsi,
jotta meillä kerran olisi koti luonasi Taivaassa.
Aamen.
Rakas taivaan Isä, auta meitä näkemään sinut.
Auta meitä tunnistamaan ja näkemään totuus.
Paljasta itsesi meille ja johda meidät luoksesi.
Suojaa meitä ja lohduta mieltämme.
Aamen.
==Biisivaihtoehtoja==
Virsikirja: 513
[[Veisukirja 2020|NSV]]: Mitäpä jos & Sateenkaariunet
Muita: Bass’n Helen: Ei sanaakaan (Futu) & Exit:
Tätäkö elämä on (Kello käy)
[[Luokka:Hartaudet]]
