Riitänkö minä?

Rippi- kuten lastenleirit osaavat olla erittäin raskaita, vaikka isosia olisi paljon. Tehtävää on paljon, kaikki skabat, leirijumikset, oppitunnit ja joka päivä lähestulkoon koko ajan käytävät sosiaaliset vuorovaikutukset ovat erittäin raskaita, vaikka sitä ei paikan päällä tajuaisikaan. Jokaiselle isoselle tulee varmasti vastaan päiviä, jolloin miettii, miksi ryhtyi tähän puuhaan, ja että onko tarpeeksi.

Olenko kykenevä?

"– – Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! Älä arkana pälyile ympärillesi – minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni."

Jes. 41:10

Saattaa vaikuttaa siltä, että tarvitsisi olla täydellinen – mallintaa sitä isosta, joka ei koskaan kompuroinut, joka ei epäillyt tekemisiään ja joka ei todellakaan kyennyt tekemään virheitä. Todellisuudessa, tuokin kyseinen isonen teki virheitä. Leiriläiset eivät usein edes huomaa virheitä, ellei niistä erikseen sano. Mistä he tietävät, millainen sketsin pitäisi olla? Tämähän on vain meidän versiomme tästä leikistä. Usein itsevarma henkilö kykenee myöntämään virheensä, jos niitä tekee, ja sillä sipuli. Ei tarvitse lähteä empimään, että onko se yksittäinen virhe nyt maailmanloppu; ikuinen erhe. Jos mokaa selityksessä, toinen isonen voi auttaa demonstroimaan ja selittämään.

Kaikille on paikkansa

Evankelis-luterilaisen kirkon nettisivuilla on esittely isostoiminnasta, jossa todetaan kuusi teesiä. Nostan tässä itse nyt esille kolme mielestäni tärkeintä niistä:

• Nuori on ihme. Isostoiminnan lähtökohtana on nuoren oleminen ja kasvu sellaisena seurakuntalaisena kuin hän on.
• Isonen on osa nuorten porukkaa seurakunnassa. Isostoiminnassa tärkeää on turvallisuus, yhteys, ilo ja nähdyksi tulemisen kokemus.
• Kaikenlaisille nuorille on tilaa isostoiminnassa. Jokainen on tervetullut – –.

Jokainen isonen oppii joka päivä leirillä – nuorten toiminnassa, muiden seurassa. Huonot päivät ja kommellukset kuuluvat jokaisen isosuraan – niistä ei vain puhuta yhtä avoimesti kuin onnistumisista. Ihmismieli jääkin usein katsomaan negatiivisia puolia, varsinkin itsestä. Me olemme usein kriittisempiä itseämme kohtaan ja katsomme itseämme korkeammilla standardeilla kuin ystäviämme, leiriläisiä tai muita isosia. Siispä kerro epäröiville isoselle: älä huolehdi niistä virheistä – niitä tekevät kaikki.

"Muista, että olen sanonut sinulle: ‘Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä lannistu. Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi.’" (Joos. 1:9)

Lähteet

https://evl.fi/plus/seurakuntaelama/lapset-nuoret-ja-aikuiset/kasvatus/rippikoulu/isostoiminta/