Leirin kulku

Leirit kulkevat monella tapaa – kahta samanlaista leiriä ei ole olemassa – jokainen päivä leirillä on myös erityinen. Ensimmäisenä päivänä voi löytää epävarmuutta ja pelkoa, leirin loppua kohden ryhmä on jo niin yhtenäinen, että päivä on haikea ja leiriläiset voivat jopa haluta suunnitella tapaamisiaan leirin jälkeiselle ajalle – jopa konfirmaation jälkeen. Rippileirit ovatkin erittäin tärkeää aikaa monelle nuorelle ja se on aikaa elämästä, jota moni nuori odottaa. Siispä ei ole yhtenäistä tapaa kertoa leireistä – jokainen leiri muovautuu leirin aikana omanlaisekseen, mutta jokaisessa leirissä on tietyt raamit ja aiheet, joita aina noudatetaan, vaikka leirin teemana olisikin jotakin abstraktimpaa, kuten vaikkapa urheiluripari. Tällä sivulla käsitellään ensin päivän kulkua ja sen jälkeen koko leirin tyypillistä kulkua, isosten näkökulmasta. Huomaa, että vaikkakin tietyt teemat ovat aina läsnä rippileireillä, jokainen seurakunta tekee ne tavallaan – jokaisella papilla ja nuorisotyönohjaajalla on oma tapansa tehdä asioita.

Normaali päivä

Isosen näkökulmasta päivä on moninainen – se voi alkaa ennen herätystä palaverilla päivän asioista tai herätyksen aikana aamupalalla. Isosen tehtävänä päivän aikana on monia asioita – tyypillisesti isoset ovat leirijumiksen aikana mukana, ohjaamassa pienryhmiä. Myös raamiksen aikana isoset ovat mukana, sekä mahdollisesti joillakin oppitunneilla, mutta ne yleisesti jäävät isosten vapaa-ajaksi – eli yleisesti sanottuna, iltaohjelman ja ulkoilun suunnitteluun. Tulee aina muistaa, että oppitunnit ovat vapaa-aikaa ja leiriläisten vapaa-aika on työaikaa; leiriläiset tarvitsevat valvontaa ja kavereita vapaa-ajalla. Aina välttämättä leiriläiset – etenkään leirin alkuvaiheessa – eivät tunne toisiaan, jolloin on tärkeää, että isonen on vieressä seuraamassa ja ryhmäyttämässä leiriläisiä tarpeen vaatiessa – yleisesti leiriläiset tutustuvat leirin aikana, mutta yksinäisiä lampaita on silti aina olemassa.

Leirin kulku, kokonaisuutena

Rippileirin alku on leiriläisille useimmiten hyvinkin epävarmaa aikaa – ensimmäiset päivät ovat aina vaikeimmat leireillä, sillä isosryhmäkään ei vielä välttämättä kykene täysin puhaltamaan yhteen hiileen ja leiriläiset ovat epävarmoja. Leirin kulku on hyvin pitkälti sidonnaisissa ryhmäytymisen vaiheisiin – epävarmuus heijastuu niin päivän tunnelmissa kuin ihmissuhteissa; yhteiset tapahtumat ja tapaamiset lievittävät leiriläisten epävarmuutta ja auttavat heitä tuntemaan toisensa, mutta he eivät vielä tunne toisiaan. Ensimmäisenä päivänä tulisi esimerkiksi leikeissä keskittyä nimi- ja ryhmäytymisleikkeihin, ja jättää muun muassa Norjalainen jalkapeli myöhemmille päiville. Samoin mahdollisissa leiriolympialaisissa tulisi aloittaa helpommista, yhteistyötä vaativista skaboista.

Jokaisella päivällä on yleisesti oma teemansa, joka kattaa monia aihepiirejä sisällään. Välttämättä kyseisiä teemoja ei paljasteta leiriläisille, tai edes isosille, mutta ne ovat näkyvissä jollain tavalla. Yleisesti esimerkiksi kuolemasta ja pääsiäisestä puhutaan samana päivänä. Mitä pidemmälle leirillä mennään, sitä paremmin leiriläiset tuntevat toisensa, ja ovat valmiita tekemään myös asioista toistensa kanssa – samoin kuin isoset. Monet leirit tuottavat elinikäisiä ystäviä ja muistoja, jotka tullaan muistamaan koko loppuelämän ajan. Leirin keskiosassa – esimerkiksi 7-päiväisellä leirillä 3–4 päivänä leirin yleistetty tunnelma on yleensä positiivinen – leiriläiset tuntevat toisensa, ovat saaneet uusia kavereita, kontrastilla isoset ovat ns. "kaveriporukka" isoison johdolla, jotka puolestaan vastaavat osittain leirin sisällöstä ja leiriläisten viihtyvyydestä. Mitään merkittävää ei tapahdu – pientä selkkausta leiriläisten keskuudessa saattaa olla, mutta ne jäävät yleensä siihen. Leirin keskiosassa voisi sanoa olevansa harmoniassa – mitään merkityksellistä, suurta, ei tapahdu ja päivät jatkuvat teemoittain.

Puolestaan leirin lopussa – etenkin viimeisenä iltana – monia vaikeuksia saattaa ilmetä. Leiriläiset – mikseivät myös isosetkin – ovat yleisesti haikealla päällä, ja samaan aikaan helpottuneita. Ei ikään kuin haluttaisi, että leiri loppuu, mutta samaan aikaan varsinkin leiriläiset tahtovat kotiin. Monesti ryhmästä on sulautunut yksi suuri massa, jossa kaikki tuntevat toisensa ja pystyvät toimimaan yhdessä. Monesti tähän aikaan säästellään ns. "parhaat sketsit ja leikit" (subjektiivinen valinta by me)), mikä voi myös toimia huonona vaihtoehtona, tai hyvänä, riippuen porukasta ja jaksavuudesta. Tämä voidaan mieltää "leirin huipuksi" – ajaksi, jota tullaan muistelemaan pitkän aikaa, jolloin ne hauskimmat ajat olivat. Monesti leiriläiset ovat näinä päivinä vapaa-ajalla vapaasti keskenään, ilman rajoja. Tänä aikana on ehdottoman tärkeää ottaa huomioon myös yksinäisemmät leiriläiset, sillä juuri ryhmän yhtenäisyyden vuoksi he voivat tuntea olonsa ulkopuolisiksi; isosten tulee joko olla heidän kanssaan tai viedä heidät yhteisiin aktiviteetteihin. Koko ryhmän ryhmäyttäminen harvoin toimii täydellisesti, etenkin jos monet riparilaiset tuntevat toisensa pienellä paikkakunnalla ennestään, jolloin voi tulla eripuraa. Myös illalla ja yöllä voi olla vaikeaa, etenkin jos leiriläiset pyrkivät karkailemaan tai "viettämään yhteistä aikaa".