Ero sivun ”Isosesta Wanhaksi” versioiden välillä
(Ak: Uusi sivu: {{Opas | nimi =Isosesta Wanhaksi | sarja =Isosen identiteetti | osa =10 | osia =10 | aiheet =Isonen, isoiso | edellinen =Leiriläinen ja isonen | seura...) |
p (Google Docs päihitti minut jälleen) |
||
| Rivi 12: | Rivi 12: | ||
Jokaisesta [[isonen|isosesta]] ei voi muodostua hyvää isoisoa – hyvä isoiso voidaan määritellä oikeudenmukaiseksi, kokeneeksi, myötätuntoiseksi ja epävarmuutta sietäväksi. Isoiso on tietoinen leirin eri osa-alueista ja isosporukan paimentamisesta – hän osaa ottaa huomioon jokaisen ja kantaa vastuuta, jos tekee virheitä; isoison tulisi olla oman porukkansa “filosofi”: viisautta rakastava isonen. Henkilö, joka osaa ajatella itse osittain välittämättä leiriläisten aiheuttamista paineista ja johtaa kokemuksellaan isoslaumaa – olla pelkäämättä niitä epäonnistumisia tai erheitä, joita joka ikinen henkilö tekee. | Jokaisesta [[isonen|isosesta]] ei voi muodostua hyvää isoisoa – hyvä isoiso voidaan määritellä oikeudenmukaiseksi, kokeneeksi, myötätuntoiseksi ja epävarmuutta sietäväksi. Isoiso on tietoinen leirin eri osa-alueista ja isosporukan paimentamisesta – hän osaa ottaa huomioon jokaisen ja kantaa vastuuta, jos tekee virheitä; isoison tulisi olla oman porukkansa “filosofi”: viisautta rakastava isonen. Henkilö, joka osaa ajatella itse osittain välittämättä leiriläisten aiheuttamista paineista ja johtaa kokemuksellaan isoslaumaa – olla pelkäämättä niitä epäonnistumisia tai erheitä, joita joka ikinen henkilö tekee. | ||
| − | Tietenkään isoison ei tarvitse olla täydellinen. Tuo olisi se idyllinen isoiso – siihen vielä päälle kesäteologin, -kanttorin ja ohjaajaopiskelijan paikka samalle henkilölle niin saataisiin se täydellinen isoiso. Isoison voisikin määrittää tuolla “filosofin” määritelmällä. Filosofia tulee kahdesta kreikan kielen sanasta: | + | Tietenkään isoison ei tarvitse olla täydellinen. Tuo olisi se idyllinen isoiso – siihen vielä päälle kesäteologin, -kanttorin ja ohjaajaopiskelijan paikka samalle henkilölle niin saataisiin se täydellinen isoiso. Isoison voisikin määrittää tuolla “filosofin” määritelmällä. Filosofia tulee kahdesta kreikan kielen sanasta: ''filia'' (rakkaus) ja ''sofia'' (viisaus); viisauden rakastaminen. Leirin filosofina isoison tulisi siis johtaa isoslaumaa määrätietoisesti, mutta samaan aikaan katsoen, että kaikki on kunnossa; reflektoida omia tekemisiä kuin myös muiden – antaa rakentavaa palautetta, osoittaa mikä oli hyvää ja missä voisi parantaa. Kuten aiemmin mainitsin, niin viisaus karttuu kokemuksen ja elämän kuluessa. |
==Isoisoksi kasvaminen== | ==Isoisoksi kasvaminen== | ||
“Isoseksi ei synnytä” – samalla lailla isoisoksi ei synnytä heti, kun pääsee isoseksi. Isoison rooli vaatii enemmän vastuuta ja kypsyyttä kuin isosen rooli, isoison tulee tietää mitä tehdä ja missä tilanteessa. Jokaisen seurakunnan määritelmä isoisoksi pääsemiseen vaihtelee, mutta yleisimmät vaatimukset ovat täysi-ikäisyys, monilla rippileireillä isosena oleminen ja oma, erillinen koulutus. Yksittäisen leirin jälkeen ei pääse isoisoksi, sillä isoisolta yleisesti vaaditaan paljon tietoa ja kokemusta – [[pienryhmä]]n sijaan isoisolla on ryhmänä isoset – hänen tulee tietää, miten toimitaan sketseissä, leikeissä ja raamiksissa, miten ohjeistetaan kaikki ja usein myös spontaanisti leikkien keksiminen, jos sille on tarvetta. | “Isoseksi ei synnytä” – samalla lailla isoisoksi ei synnytä heti, kun pääsee isoseksi. Isoison rooli vaatii enemmän vastuuta ja kypsyyttä kuin isosen rooli, isoison tulee tietää mitä tehdä ja missä tilanteessa. Jokaisen seurakunnan määritelmä isoisoksi pääsemiseen vaihtelee, mutta yleisimmät vaatimukset ovat täysi-ikäisyys, monilla rippileireillä isosena oleminen ja oma, erillinen koulutus. Yksittäisen leirin jälkeen ei pääse isoisoksi, sillä isoisolta yleisesti vaaditaan paljon tietoa ja kokemusta – [[pienryhmä]]n sijaan isoisolla on ryhmänä isoset – hänen tulee tietää, miten toimitaan sketseissä, leikeissä ja raamiksissa, miten ohjeistetaan kaikki ja usein myös spontaanisti leikkien keksiminen, jos sille on tarvetta. | ||
Nykyinen versio 4. lokakuuta 2026 kello 16.12
Olemme jo saapuneetkin tämän oppaan viimeiseen osaan ja nyt pääsemme puhumaan jokaisen leirin rakastetusta isoisosta, Wanhasta, apparista, avustajasta, joka voidaan luokitella “viisaaksi isoseksi” – mitä yleisimmin kaikista vanhimmaksi ja kokeneimmaksi. Tuota “viisautta” usein rakastetaan ja ihannoidaan. Viisaus ja älykkyys eivät ole samoja asioita – viisaus voidaan luokitella empiiriseksi, kokemukseen perustuvaksi ominaisuudeksi, jonka avulla voidaan käyttää tietoa ja kokemusta hyvien päätösten muodostamaksi ja johtamiseksi. Viisaus ei ole synnynnäistä, vaan karttuu kokemuksen ja elämän myötä. Älykkyys on taas mitattavissa oleva kyky oppia uusia asioita ja soveltaa opittua tietoa nopeasti ja vaivattomasti.
Hyvä isoiso
Jokaisesta isosesta ei voi muodostua hyvää isoisoa – hyvä isoiso voidaan määritellä oikeudenmukaiseksi, kokeneeksi, myötätuntoiseksi ja epävarmuutta sietäväksi. Isoiso on tietoinen leirin eri osa-alueista ja isosporukan paimentamisesta – hän osaa ottaa huomioon jokaisen ja kantaa vastuuta, jos tekee virheitä; isoison tulisi olla oman porukkansa “filosofi”: viisautta rakastava isonen. Henkilö, joka osaa ajatella itse osittain välittämättä leiriläisten aiheuttamista paineista ja johtaa kokemuksellaan isoslaumaa – olla pelkäämättä niitä epäonnistumisia tai erheitä, joita joka ikinen henkilö tekee.
Tietenkään isoison ei tarvitse olla täydellinen. Tuo olisi se idyllinen isoiso – siihen vielä päälle kesäteologin, -kanttorin ja ohjaajaopiskelijan paikka samalle henkilölle niin saataisiin se täydellinen isoiso. Isoison voisikin määrittää tuolla “filosofin” määritelmällä. Filosofia tulee kahdesta kreikan kielen sanasta: filia (rakkaus) ja sofia (viisaus); viisauden rakastaminen. Leirin filosofina isoison tulisi siis johtaa isoslaumaa määrätietoisesti, mutta samaan aikaan katsoen, että kaikki on kunnossa; reflektoida omia tekemisiä kuin myös muiden – antaa rakentavaa palautetta, osoittaa mikä oli hyvää ja missä voisi parantaa. Kuten aiemmin mainitsin, niin viisaus karttuu kokemuksen ja elämän kuluessa.
Isoisoksi kasvaminen
“Isoseksi ei synnytä” – samalla lailla isoisoksi ei synnytä heti, kun pääsee isoseksi. Isoison rooli vaatii enemmän vastuuta ja kypsyyttä kuin isosen rooli, isoison tulee tietää mitä tehdä ja missä tilanteessa. Jokaisen seurakunnan määritelmä isoisoksi pääsemiseen vaihtelee, mutta yleisimmät vaatimukset ovat täysi-ikäisyys, monilla rippileireillä isosena oleminen ja oma, erillinen koulutus. Yksittäisen leirin jälkeen ei pääse isoisoksi, sillä isoisolta yleisesti vaaditaan paljon tietoa ja kokemusta – pienryhmän sijaan isoisolla on ryhmänä isoset – hänen tulee tietää, miten toimitaan sketseissä, leikeissä ja raamiksissa, miten ohjeistetaan kaikki ja usein myös spontaanisti leikkien keksiminen, jos sille on tarvetta.
Isoison siis tulee tietää, mitä tapahtuu ja milloin tapahtuu. Yleisimmin isoiso on kaikista parhaiten perillä neuvoihin ja osaa tuoda isosista parhaimmat puolet esille – tätä taitoa ei saa koulutuksissa, vaan se pitää oppia leirien ja elämän myötä. Käytännössä, tulee opettaa muille isosille kuinka käytännössä ollaan ohjaaja, monien taitojen osaaja ja myös vastata leiriläisten kysymyksiin ja muuhunkin, mikä voi olla erittäin haastavaa. Isoisona oleminen on paljon rankempaa kuin isostyöt, mutta se usein myös palkitaan suuremmilla mitoilla.
