Isoseksi kasvaminen
Hyvää isostelua ei opi kirjoista tai oppaista lukemalla – se pitää kokea ja pitää myös tehdä virheitä, joista oppia. Toki, voi pitää oppaita, kuten tätä, eräänlaisena tiedonlähteenä, jotka kertovat pääpiirteittäin mitä tietyt asiat ovat ja miksi niitä tehdään. Isosen työnkuvaan liittyy niin monia eri asioita – isoset ovat erilaisia ja isoseksi ei tule sillä yhdellä koulutuksella, vaikka tittelin saisi.
Mitä tarkoittaa “isoseksi kasvaminen”?
Isoseksi kasvaminen pohjimmiltaan tarkoittaa sitä, että jokainen isonen on aloittanut matkansa isoseksi omalla tavallaan – kenties yksi on halunnut isoseksi saadessaan vaikutuksen leiriltä, osan sisarukset ja kaverit ovat isosia ja toisille se tuntuu kutsumukselta. Kaikkia näitä yhdistää se, että isostoimintaa pidetään ihanteena ja omia isosia – ja vanhempia isosia – usein katsotaan ylöspäin, samalla tavalla kuin pikkuveli oppii isoveljeltä lapsuudessaan hauskoja leikkejä ja käytöstapoja, niin sama toistuu isossukupolvelta toiselle siirryttäessä.
Isoseksi ei synnytä – isosten tavat opitaan niin koulutuksissa kuin käytännön töissä. Omalla leirillä saa näkemyksen isostoiminnasta – se vahvistuu, kun lähtee itse mukaan toimintaan. Joka ikinen leiri jolla on mukana vahvistaa omaa käsitystä isostoiminnasta ja jokainen henkilö, jota auttaa, on kiitollinen siitä. Monesti isosena tajuaa vasta jälkiviisaana tehneensä jotain väärin – ja se kuuluu asiaan. Yrittäminen ja myöhemmin erehtyminen (engl. Trial and error) on yksi parhaimmista tavoista oppia uusia taitoja; ei voi olettaa, että kun lähtee kokeilemaan jotain uutta, niin ensimmäisellä kerralla onnistuu. Jokaisesta erheestä ja yrityksestä tulee viisaammaksi, paremmaksi isoseksi.
Isosena toimiminen onkin jatkuvaa oppimista ja jatkuvaa kasvamista; jokainen päivä joka kuluu, isosesta tulee parempi isonen. Metakognitio, eli tietoisuus omista tai muiden ihmisten oppimisesta ja tietämisestä on keskeisessä roolissa myös isostoiminnassa – on hyödyllistä tiedostaa omat virheet ja onnistumiset, riemuita onnistumisista ja olla lannistumatta virheistä, mutta oppia niistä jälkiviisaana. Mielestäni leiriläisestä ei kasva isosta automaattisesti konfirmaation jälkeen, kun lähtee isoskoulutukseen, vaan leiriläisestä kasvaa isonen sillä hetkellä kun hän tiedostaa ympäröivän maailman ja sen, miten hän voi vaikuttaa omilla tiedoilla ja taidoilla positiivisesti leiriympäristöön ja muihin ihmisiin. Osalle isosista tämä tulee luonnostaan, osalle se vaatii aikaa ja harjoitusta; jokaista isosta silti tarvitaan ja kaivataan.
