Leiriläinen ja isonen

Leiriläiset ja isoset ovat samaan aikaan sama ja eri ryhmä. Molemmat sisältyvät samaan leiriin ja ovat suurin piirtein samanikäisiä – me isoset olemme kokeneempia kuin leiriläiset, ja yleensä olemme aitoja sekä innostuneita – yhdeksi vastuistamme voisi laskea leirin ilmapiirin ohjaamisen. Olemme roolimalleja leiriläisille ja näytämme kuinka erilaisissa tilanteissa toimitaan – toisaalta olemme myös erillinen solu – ohjaamme leiriläisiä ja olemme se selkeä auktoriteetiton auktoriteetti.

Isosten solu

Isoset ovat leiriläisten kanssa tekemisissä hyvin useasti ja hyvin paljon enemmän kuin varsinaiset työntekijät. Omalla isosten solulla tässä tarkoitan sitä ilmiötä, esimerkiksi ensimmäisenä päivänä, kun isoset pyörivät suurelta osin yhdessä sulautumatta kunnolla leiriläisten joukkoon. Tämä ei välttämättä aivan ensimmäisenä päivänä ryhmäytymisen vaiheiden vuoksi ole huono asia, isosten tulisikin tutustua toisiinsa ja antaa myös leiriläisille tilaa ja aikaa tutustua toisiinsa sekä kavereidensa kanssa jutusteluun.

Kuitenkin, leirin edetessä ja isosten ryhmäytyessä tulisi ottaa huomioon leiriläiset – jos leiriläisten kanssa ei tee mitään muuta kuin ohjaa, niin nopeasti syntyy sellainen vaikutelma, että isoset ovat oma, parempi, “määräilevä” solu, mikä ei ole toivottavissa oleva tulos. Jos isoset pyörivät vain keskenään, niin välttämätön linkki työntekijöiden ja leiriläisten välillä puuuttuu. Isoset eivät ole leirillä vain ohjelmanumeroiden pitäjinä, vaan he pitävät huolta leiriläisistä. Monesti tällaisen linkin puuttuessa leiriläisistä muodostuu oma, ulkonaisempi solu. On helpompi vaikuttaa leiriläisiin, jos heidät tuntee ja heihin tutustuu edes jollain tasolla, muuten kuin raamiksessa ja nopeilla kommenteilla.

Se niin kutsuttu oma solu osaa myös olla hyödyllinen – on helpompi puhua ihmisille, jotka tuntee hyvin. Suhde isosten välillä on mitä yleisemmin kiintenäisempi kuin leiriläisen ja isosen välillä – jos jotain ongelmia ja epäkohtia ilmenee, niitä voi purkaa muiden isosten kanssa, kun heidät tuntee. Jokainen on vain ihminen ja kannattaakin viettää yhteistä aikaa muiden isosten kanssa, esimerkiksi suunnittelutuokioiden yhteydessä. Yhtenäisempi isosporukka johtaa vähempään eripuraan ja täten sujuvampaan leiriin, kun tietää muiden ajatusmaailmasta ja vahvuuksista – ei tarvitse pistää sitä, joka kammoaa yli kaiken tiettyä asiaa tekemään sitä, vaan voi vuorotella. Isoset ovat ratas, ja hyvin öljyttynä koko koneisto pyörii paremmin.