Isosen rooli

Meidän isosten rooli ei ole yksiselitteinen – se ei ole helppo. Sitä ei voi sitoa yhden kirjan sivujen väliin ja sanoa, että katsos, tässä on täydellinen isonen. Esimerkiksi Lasten ja Nuorten keskuksen kirja “Ihan sama – Isoselle” antaa tiettyjä käsityksiä isosten rooleista: Kirja määrittelee isosia muun muassa sanoin: “Isonen on tunnelman ylläpitäjä, ryhmänohjaaja, vetäjä, rinnalla kulkija, tiimityöntekijä ja vapaa-aikailija”. Monet isosen roolit ovatkin analogisia – yhdenmukaisia toistensa kanssa, mutta samaan aikaan ristiriitaisia, monitakeisia.

Mitä rooleja isosella on?

Isosen roolien määrittely ei ole yksiselitteinen – yksi isonen voi olla samaan aikaan monessa eri roolissa, ja yleisesti onkin. Näitä yleisimpiä, monia samaan aikaan olevia rooleja voivat olla muun muassa pienryhmän ohjaaja, vitsiniekka, luotettava linkki työntekijöiden ja leiriläisten välillä, kaveri, tietäjä ja avustaja. Isosesta helposti taipuu myös monia muita asioita – tarpeen vaatiessa kaikkea kokista kanttoriin, mitä yleisimmin myös harrastelijanäyttelijä, joka pelkää unohtavansa puolet linjoista kun ei muista, että leiriläiset eivät tiedä miten sen sketsin pitäisi todellisuudessa kulkea. Isoset kantavat vastuuta ja pyrkivät olemaan mahdollisimman hyviä roolimalleja leiriläisille – jos isonen kikattaa hartaudessa, niin useimmiten myös leiriläiset liittyvät matkaan, toisaalta, jos isonen on rauhallinen, se rauhoittaa tilannetta.

Rooli on psykologiassa määritelty käyttäytymisoletuksiin ja piilonormeihin. Roolit syntyvät ryhmässä, useimmiten yksilön kykyjen perusteella, mutta ne voivat myös kimmota ennakkoluuloista tai muualta. Rooliristiriita tarkoittaa ristiriitaa, joka on syntynyt roolin vuoksi, muun muassa kun rooliin sisältyy ristiriitaisia odotuksia ja tapoja. Useimmiten meillä isosilla ei vallitse täydellistä harmoniaa roolien keskuudessa, vaan roolit ovat ristiriitaisia. Kanttorina, kaverina ja näyttelijänä on helppo olla samaan aikaan, mutta mitä jos yhtälöön syntyykin risuja? Roolit voivat mennä keskenään sekaisin – kaverina ja auktoriteettihahmona on samaan aikaan vaikeaa olla, toisen roolin odotus on se, että vähän katsotaan sormien läpi toimia ja toisen taas puolestaan se, että valvotaan yleistä sopua.

Kaverin ja auktoriteetin linja

Jokaisessa ryhmässä on olemassa ihmisiä, jotka ovat statukseltaan – hierarkialtaan – nokkimisjärjestyksessa muiden yläpuolella. Se on luonnollinen osa ihmiselämää, jota ei pidä kiistää. Yleistetysti nokkimisjärjetystys on voimassa myös rippileireillä: Työntekijät -> isoiso -> isoset -> leiriläiset. Tässä järjestyksessä siis leiriläiset ovat tyypillisesti alimmaiset – heidän tulee noudattaa normeja ja sääntöjä, tai joitakin sanktioita voi tulla.

Jos isonen – leirillä oleva auktoriteettifiguuri – ja leiriläinen ovat kavereita, tästä tuskin seuraa mitään, kunhan otetaan huomioon se, että kaikkia tulisi kohdella tasavertaisesti – yksi isosen pohjimmaisia rooleja on olla kaikkien kaveri. Kuitenkin, kavereiden tekemisiä usein juuri katsotaan sormien läpi – sokaistutaan sille, mitä juuri he tekevät, ja miksi ei samalla raamiksessa olla tekemättä tehtäviä, kun kaveri niin pyytää, onhan se TikTokin selaaminen mielenkiintoisempaa. Tätä tulisi vältellä – isosilla on vaikutusvaltaa ja auktoriteettia ja linjauksen tulisi olla se, että jos isoset päättävät – leiriläiset tottelevat ja isoset valvovat ohjeiden noudattamista. Usein liian hyvät kaverit eivät sopeudu, vaan menevät omaan, pieneen ja raihnaiseen nurkkaansa. Isosen tulisi olla päämääräisesti kaikkien kaveri – ei vain sen yhden.