Majakanvartija

Kohteesta Pompelipedia
Versio hetkellä 21. maaliskuuta 2012 kello 00.05 – tehnyt Jussi24 (keskustelu | muokkaukset) (yksi versio: Testituonti)
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Valitaan neljä vapaaehtoista jotka menevät pois. Tarinankertoja näyttelee ja kertoo tarinaa samalla yleisölle. Ensimmäinen vapaaehtoinen kutsutaan sisään, ja hänelle näytellään sama juttu pantomiimina. Hän näyttelee sen seuraavalle niin hyvin kuin muistaa edelleen ääneti, pantomiimina. Tarinaa näytellään aina eteenpäin seuraavalle vapaaehtoiselle, kunnes vimppa näyttelee ja kertoo samalla mitä esittää.

Tarinat

Leikkiin voi soveltaa erilaisia tarinoita, jotka on helppo toteuttaa pantomiimina. Tässä on pari esimerkkiä.

Majakanvartija

Majakanvartija herää ja venyttelee, nousee ylös ja lähtee ulos. Hän menee majakan luokse ja nousee kierreportaat ylös asti. Päästyään ylös hän ottaa kiikarit ja alkaa tarkkailla ympäristöä. Aikansa tarkkailtuaan hän huomaa jotain... Nainen on hukkumaisillaan, vartijalle tulee kiire, hän juoksee portaat alas ja rantaan, jossa perämoottorilla varustettu soutuvene odottaa. Hän nousee veneeseen ja vetää sen käyntiin ja ajaa (kädellä vipattaen) naisen luokse. Nostaa naisen ylös veneeseen ja ajaa takaisin rantaan. Nostaa naisen rantaan ja antaa ensiapua.

Tarzan

On aamu ja Tarzan herää. Hän pesee kasvonsa ja kuivaa ne pyyhkeeseen. Hän avaa ikkunan ja huomaa ilokseen, että on kaunis päivä. Hän kurkottaa ja ottaa oksalta banaanin, kuorii sen ja syö. Tarzan tarttuu liaaniin ja lennähtää sen avulla toiseen puuhun. Tekeepä sen vielä toistamiseen, ja saapuu joen rantaan. Hyppää komeasti jokeen, kroolaa pari vetoa ja nousee rantaan. Mutta mitä tuolta kuuluu? (Tarzan laittaa käden korvansa taakse.) Siellä on Jane vedessä ja… krokotiili! Tarzan latoo melalla raivokkaasti krokotiilia päähän, ja nostaa sitten Janen kanoottiin. Sitten melotaan rantaan ja Tarzan nostaa Janen maihin. Ja… happy end! (Halaus ja pusu).

Rikospantomiimi

Tässä versiossa ei näytellä eteenpäin tarinaa vaan kolme erillistä kohtaa: ammatti, tapahtumapaikka ja murha-ase. Ensin näytellään esimerkiksi ammatti, ja kun seuraava vapaaehtoinen luulee tietävänsä mistä on kyse, hän kättelee näyttelijää, joka aloittaa sitten paikan näyttelyn, jne. Viimeinen ei enää näyttele vaan on salapoliisi, joka selvittää murhan näkemänsä perusteella.