Tänne kuulu en

Ryhmään kuuluminen on tärkeä asia. Olet onnellinen, jos sinulla on ryhmä, johon koet kuuluvasi. Monet meistä kuitenkin kokevat olevansa yksin, varsinkin ryhmässä.

Nuorena itsenäistymiseen kuuluu oman ryhmän etsiminen. Sama harrastus, musiikkimaku tai elämänkatsomus yhdistää. Kautta aikojen jengit ovat syntyneet saman elämänkatsomuksen tai musiikkityylin ympärille. Ja jotta jengi olisi tiivis, niin tarvitaan vielä yhteinen vihollinen. Saman paikkakunnan erilaiset nuoret saattavat tapella keskenään, tai sitten naapurikuntien nuoret. Ryhmä antaa turvallisuutta. Tiiviin ryhmän ainut ongelma on se, että pitää ajatella samalla tavalla kuin muut. Ja se taas voi tehdä yksinäisen olon tiiviissäkin ryhmässä.

Jäähyväispuheessaan Jeesus kertoi, että maailma tulee vihaamaan Jeesuksen omia. Kristillisyyden yksi huono puoli on se, että kokee olevansa muukalainen maailmassa. Toisaalta Jeesus sanoi, että hänen valossaan kristityt voivat kokea yhteyttä keskenään. Tämä kristittyjen yhteys toimii samalla todistuksena Jeesuksen läsnäolosta maailmassa.

Niinpä. Yksi pahan tärkein projekti nykyään tuntuu olevan kristittyjen yhteyden särkeminen. Kristillisyydestä pääsee otsikoihin vain se, mikä rikkoo ja erottaa. Me kristitytkin keskitymme helposti meitä erottaviin asioihin. Se tärkein, eli yhteys Jeesukseen, jää turhien oppikysymysten jalkoihin.

Milloin viimeksi olet kokenut kuuluvasi porukkaan? Minun täytyy myöntää, että aika harvoin. Mutta joskus seurakunnan leirillä olen kokenut voimakkaasti kuuluvani ryhmään. Vaikka teemmekin leirillä paljon työtä ryhmän turvallisuuden eteen, niin mitään poppakonstia ei yhteyden syntymiseen löydy. Joskus vain Jeesus sen meille antaa. Silloin kokee välittävänsä kaikista, ja ihmisiä on helppo tavoittaa. Varsinkin yhteisissä hartaushetkissä Jumalan läheisyys ja yhteys on lähes käsin kosketeltavaa. Ja uskon, että se on se juttu, minkä takia seurakunnan leirit vetävät vuosi toisensa jälkeen ihmisiä mukaansa.

teksti: Kirsi Järvelin