Jumalan kengissä
- - Jos Jumala on kerta kaikkivaltias ja rakastava, niin miksi sitten maailmassa on kärsimystä, pahuutta ja epäoikeudenmukaisuutta?
Nuoren silmät tuijottivat minua haastavana, katseessa oli jotain muutakin kuin vahvuutta. Ehkä pettymystä? Ehkä pelkoa? Mieleeni tuli hetki, jolloin usko omien vanhempien kaikkivaltiuteen ja oikeassa olemiseen murtui. Tai kun huomasi, etteivät opettajatkaan oikeasti välittäneet oppilaistaan. Löysin nuoren silmistä kyynisyyttä, ja elämää nähneen ihmisen väsymystä. Nytkö jo? Eikö ihminen saa olla enää nuorenakaan idealisti ja optimisti?
- - Mitä sinä sitten tekisit, jos olisit Jumala?
- - No panisin kaikki järjestykseen, tietty. Panisin pahat ihmiset vankilaan, huolehtisin, että kaikki pärjää, ja pakottaisin kaikki elämään oikein.
- - No mikä sitten on oikein? Kuka sitten ei ole paha?
Nyt homma alkoi mennä vaikeaksi.
- - No kai nyt jokainen tietää oikean ja väärän. Ja se joka tekee pahaa, on paha.
- - No oletko sinä tehnyt joskus pahaa?
- - No, joo, joskus, mutta semmoiset murhaajat ja muut...
- - No kumpi on pahempi; riistää toisen henki, vai viedä hänen hyvä maineensa, tappaa henkisesti?
- - Emmää tiiä...
- - Jokainen meistä on murhaaja, koska olemme puhuneet pahaa toisesta ihmisestä.
Niinpä. Loppujen lopuksi Jumalan kengissä ei olisi helppoa. Oikeudenmukainen voi toki olla, mutta entä jos rakastaa? Jos välittää myös hänestä, joka ei sitä ansaitse? Miten kaikkivaltias rakastava Jumala hoitaa pahuuden ongelman, kun ei haluaisi tehdä pahaa rakkaalleen? Suostumalla itse kärsimään sen, mikä kuuluu oikeudenmukaisesti meille. Antamalla meille uuden yhteyden Jumalaan, joka on kaiken rakkauden ja viisauden lähde. Luomalla kaikki uusiksi, ja tuomalla rakkaansa sinne, missä paha ei enää tuhoa elämää.
Miksi ei Jumala tee mitään..? Koska Hän teki sen jo! Kaksituhatta vuotta sitten Jumalan Valtakunta tuli meidän keskellemme. Ja nyt Jumala odottaa, että voisi viedä meidät kaikki uuteen maailmaan, missä ei ole kärsimystä. Vielä hetken paha saa tuhota tätä maailmaa. Mutta kohta paha saa palkkansa, mutta me pääsemme kuin koira veräjästä, koska turvaamme Jeesukseen.
teksti: Kirsi Järvelin