Auktoriteetiton auktoriteetti

Isoset ovat siis perimmiltään kaikkien kavereita, leiriohjaajia, jotka ottavat itselleen vastuuta monista asioista; he ovat lähimmäinen leiriläisten neuvopiiri. Monesti isosia kutsutaankin nimityksellä ohjaaja – tai leiriohjaaja. Tällainen ohjaaja opettaa monesti vertaisoppimisella ja saa eräänlaisen valtasuhteen leiriläiseen – auktoriteettihahmona.

Auktoriteetti

Yleisimmin juuri siihen viisaan kaverin rooliin kuuluu valtaa – arvostusta; vaikutus siitä, että ollaan saman pöydän ääressä, mutta toisella on enemmän kokemusta ja tietoa juuri tämän asian ääressä. Sen voi mieltää esimerkiksi siten, että yksi kaveri on parempi matematiikassa kuin toinen ja hän opettaa toista. Vertaisoppiminen on yleisin tapa oppia ja opettaa rippikoulussa, kun isonen on läsnä. Isosen roolissa auktoriteettia ei aina välttämättä tajua, varsinkaan kun on läsnä leiriläisille omana itsenään – kaverina. Tämä ei aina päde muun muassa lastenleireillä, jolloin isonen usein mielletään kaverin sijasta jopa idolimaiseksi isosisarukseksi. Isosen nimihän tulee isosiskoperinteestä Suomen Kristillisen Ylioppilasliiton tyttöleireiltä 1930-luvulta.

Kaikista selvin tapa mieltää isosen aseman auktoriteetti on muun muassa ulkoilujen tai iltaohjelmien pohjalta – esimerkiksi leikeissä isonen toimii samaan aikaan leikissä mukana olevana ja esimerkin näyttäjänä, mutta samalla toinen isonen ohjeistaa leikin. Tällöin isonen toimii samaan aikaan leiriläisille auktoriteettina, mutta myös vertaisena. Isonen pelaa samoilla säännöillä kuin leiriläinenkin, mutta samalla on kyseenalaistettava, auktoriteetti. Leiriläiset ovat yksi sisäryhmä eli ryhmä, johon itse leiriläiset kuuluvat ja isoset tulevat leirillisille ulkoryhmänä, ryhmänä, joka on läsnä mutta joka ei suoranaisesti kuulu vertaisiin, mukaan sisäpiiriin.

Isosella on auktoriteetti, mutta auktoriteetti ei ole yhtä vahva kuin muille leirin työntekijöillä, vaan useimmiten leiriläiset ihannoivat ja kunnioittavat isosia enemmän kuin vaikka nuorisotyönohjaajaa, mikä on normaalia kyseiselle iälle. Nuoret mieluummin kuuntelevat henkilöä, jonka mieltävät vertaiseksi. Useimmiten paras tapa vedota leiriläisiin ei ole retoristen- ja apukeinojen tyhjänpäiväinen jankkaaminen vaan se, että tutustuu itse leiriläisiin ja pyrkii olemaan läsnä heidän leiriarjessaan: viettää aikaa heidän kanssaan, ruokailla isospiirin sijaan leiriläisten kanssa ja soluttautua heidän mukaan vapaa-ajallakin vain vierestä valvomisen sijaan. Tulee olla leiriläisille se viisas kaveri, joka voi auttaa kaikessa.