Isä meidän -rukous

Toim. huom.:Tämä hartaus soveltuu lausuttavaksi ennen yhteistä Isä meidän -rukousta sitä selittävänä.

Isä meidän -rukouksesta

Evankeliumin käskyt eivät ole mitään muuta, rakkaat veljeni, kuin Jumalan opetuksia: perusta, jolle toivo rakentuu, varma tuki, jolla uskoa vahvistetaan, ravinto, jolla sydäntä hoivataan, peräsin, jolla kulkua ohjataan, turva, joka pitää meidät kiinni pelastuksessa. Kun nämä käskyt saavat maan päällä opastaa uskovien mieliä, niin ne vievät perille taivasten valtakuntaan. Monia asioita Jumala halusi tulevan sanotuksi ja kuulluksi myös profeettojen, hänen palvelijoidensa, välityksellä. Mutta kuinka paljon suurempaa onkaan se, mitä Poika puhuu, mistä Jumalan Sana, joka oli profeetoissa, todistaa omalla äänellään! Hän ei enää käske valmistamaan tietä sille, joka tulee, vaan hän itse on se, joka tullessaan avaa ja osoittaa meille tien, jotta me, jotka ennen harhailimme kuoleman pimeydessä sokeina ja epätietoisina, pääsisimme armon kirkkauden valaisemina kulkemaan elämän tietä Herran johdolla ja hänen ohjauksessaan. Pelastavilla kehotuksillaan ja jumalallisilla käskyillään hän neuvoi kansaansa pelastukseen ja antoi samalla ohjeen myös rukoilemisesta. Hän itse neuvoi ja opetti meille, mitä meidän on rukouksessa pyydettävä. Hän, joka teki eläväksi, opetti myös rukoilemaan, jotta tulisimme helpommin kuulluiksi Isän edessä, kun rukoilemme niin kuin Poika on opettanut. Tässä hän osoitti samaa hyväntahtoisuutta, jolla hän on suonut meille kaiken muunkin.

Jo etukäteen hän oli sanonut, että tulee aika, jolloin todelliset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa. Ja hän täytti tämän lupauksensa, jotta me, jotka hänen pyhittäminään saimme Hengen ja totuuden, voisimme hänen opetuksensa perusteella rukoilla totuudellisesti ja hengellisesti. Mikä näet voi olla hengellinen rukous ellei se, jonka olemme saaneet Kristukselta, joka on lähettänyt meille myös Pyhän Hengen, se on: uskon? Mikä voi olla Isän edessä tosi rukous ellei se, minkä Poika, joka on totuus, ilmaisi omalla suullaan?

Rukoilkaamme siis, rakkaat veljeni, niin kuin Jumala, meidän opettajamme, on neuvonut. Suotuisa ja läheinen on se rukous, jossa Jumalaa rukoillaan hänen oman opetuksensa mukaisesti, kun hänen korviinsa kohoaa Kristuksen rukous. Saakoon Isä tunnistaa oman Poikansa sanat meidän rukoillessamme. Hän, joka asuu sisällä sydämessä, olkoon itse myös äänessä. Ja koska meillä on hänet puolustajanamme Isän luona syntejämme vastaan, niin käyttäkäämme puolustajamme sanoja, kun syntisinä pyydämme rikkomuksiamme anteeksi. Sillä kun hän sanoo Isän antavan meille mitä tahansa me hänen nimessään Isältä pyydämme, niin kuinka paljon tehokkaammin saammekaan sen, mitä pyydämme Kristuksen nimessä, jos pyydämme sitä hänen omalla rukouksellaan?

• * *

(Kirkkoisä Cyprianuksen kirjasta Herran rukouksesta (De dominica oratione).. Suom. Tomi Vuolteenaho 2008, tämä poiminto on otettu SLEY:n julkaisemasta Kirkon aarteita -USB-kirjastosta.)