Ohjelmanumerot

Kyllä – olemme jo saavuttaneet loppukirin tästä oppaasta, ja nyt käymme läpi peräti sen näkyvimmän osan isosen työstä ennen vakavampaa aihetta – kaikki leikit, sketsit, skabat ja sellaiset. Tämä onkin peräti suosituin osa leirejä – yleisesti etenkin leiriläisten mielestä. Olen itse törmännyt moniin isosiin, jotka ovat lähteneet isostoimintaan vapaaehtoiseksi mukaan juuri esimerkiksi iltaohjelman takia. Tässä artikkelissa käsitellään erilaisia muotoja ohjelmanumeroista pintaraapaisun kera – ulkoilua, iltaohjelmaa ja hartauksia. Lukiessa voi samalla miettiä omakohtaisia kokemuksia omilta leireiltä, ja miten ne heijastuvat näihin “raameihin” – mitä tehtiin ja milloin? Ohjasiko kenties nuorisotyöntekijä tähän suuntaan. Päämääränä ei ole antaa diktaattorimaisesti yhtä ainoaa vastausta, joka on oikea, vaan enemmänkin kertoa, miksi jokin asia tehdään tietyllä tavalla ja mitä merkitystä sillä saattaa olla.

Ulkoilut

Ulkoilut ovat lyhyempiä, noin 20–40 minuutin tuokioita, joiden tarkoituksena on saada leiriläiset happihyppelylle reipastelemaan joksikin aikaa, jottei koko viikkoa oltaisi sisällä istumassa. Ulkoiluja vetävät isoset ja ulkoiluja suunnitellessa tulisi pitää mielessä esimerkiksi ryhmäytymisen vaiheet ja se, millainen ryhmä kokonaisuudeltansa on. Ensimmäisinä päivinä – ja ulkoiluina – hyödyllisempiä leikkejä ovat nimileikit ja ryhmäytymisleikit, jotka silti vaativat hieman hengästymistä. Näitä voivat olla esimerkiksi jotkin hipan variantit tai vaikkapa kirkonrotta.

Ulkoiluissa on myös hyvä sekoittaa ryhmiä ja pyrkiä luomaan uusia ihmissuhteita – esimerkiksi ryhmät tulisi jaotella sattumanvaraisesti tai erotella kaveriporukoita tarkoituksenmukaisesti. Näihin sopivat muun muassa variantit peleistä, kuten linnut ja pesät ja molekyyli, joissa tarkoituksenmukaisesti pyritään pääsemään eroon kaveripiireistä, sekoittamaan ryhmää ja saamaan leiriläisiä liikkeelle.

Paras kokemus ulkoiluista tulee silloin, kun pelejä on monia erilaisia ja ne kaikki on höystetty juuri kyseiselle ryhmälle sopivaksi siten, että vähintään suurimmalla osalla on kivaa. Tosin, vaikka miten leiriläiset haluaisivat olla vastarannan kiiskejä, niin liikunta on tärkeää ja edes joitakin hengästyttäviä leikkejä tulee olla ulkoilussa. Kaikille ei aina voi olla mieleinen valinta – pitää oppia sietämään pettymyksiä ja epämukavuutta. Ulkoiluja on yleisesti kerran päivässä, ja niissä voi olla muun muassa leiriolympialaisskaboja.

Iltaohjelmat

Iltaohjelmat tunnetaan myös niinä päivän kohokohtina; joka illan kruunaajina, joita odotetaan koko päivän ajan, jotta nähdään, mitä juuri tänä päivänä on iltaohjelmassa vuorossa. Iltaohjelmat jäävät oppituntien jälkeen kaikista helpoiten muistiin, ja niihin myös panostetaan. Ne voivat kestää tunnista pariin tuntiin, ja sisältävät leikkejä, sketsejä ja skaboja. Iltaohjelmat ovat isosten työn näkyvin kulminaatio. Niistä voisi käyttää nimitystä isosten show ja ne ovatkin tarkoituksella mieleenpainuvia. Iltaohjelmia tehdessä on kuitenkin tietyt raamit, joita yleisesti tulee noudattaa. Ensinnäkin, monesti iltaohjelmien tulisi olla sidonnaisia jotenkuten ryhmäytymisen vaiheisiin – ensimmäisenä iltana tulisi olla ryhmäytymistä edistäviä leikkejä, kuten lännen nopein ja muun muassa sketsitkin monesti ovat alkukantaisia, kuiviksia tai jatkissarjan ensimmäisiä sketsejä, samoin skabojen tulisi ensisijaisesti edistää ryhmään kuuluvuutta – muun muassa pelit, joissa voi “tippua” eivät ole kovin suositeltavia ensimmäisissä iltaohjelmissa, vaan niiden tulisi korostaa yhteisöllisyyttä. Mitä nopeammin ryhmä ryhmäytyy, sitä helpompi heihin on tutustua yksilötasolla ja sitä vapaamielisempiä he ovat, mikä ei vain helpota isosen toimintaa vaan myös saa leiriläiset tuntemaan itsensä kotoisammaksi ja turvallisemmiksi. Iltaohjelmat kehittyvät isosryhmän ja jokaisen leirin kehittyessä – 3–4 päivän kohdalla monesti iltaohjelmat ovatkin jo suuresti muuttuneet ja leiriläiset ovat rohkeampia, jolloin voi myös rohkeasti kokeilla vaikeampia leikkejä, kuten vaikka solmua tai norjalaista jalkapeliä; myös sketsit ja skabat voivat muuttua tematiikaltaan rohkeammiksi ja kilpailullisemmiksi. Kannattaa tosin muistaa, että aivan jokainen skaba tai leikki ei sovi kaikkiin ryhmiin ja esimerkiksi yksittäisen leiriläisen loukkaaminen tai nolaaminen on jotain, mitä ei pitäisi tehdä, ellei ole aivan varma siitä, että tämä on hänelle ok – ja tällöinkin tulee olla varovainen, ettei mene rajan yli; jos joku henkilö täytyy nolata, tämän tulisi yleensä olla työntekijä. Viimeisten päivien aikana ei ole mitään merkillistä huomioitavaa, mutta jotkin leiriläiset voivat saada tarpeekseen leiristä, jolloin heidän kanssaan voi olla vaikeampi toimia, etenkin jos ohjelma tarvitsee paljon yhteistyötä ja keskittymistä.

==Hartaus==

Hartauksia on keskimäärin päivän aikana kaksi kappaletta – aamu- ja iltahartaus. hartaudet ovat ensisijaisesti tarkoitettuja rauhoittumista ja Pyhän kosketusta varten, ja etenkin ne seuraavat sekä ennakoivat myös päivän teemaa. Muun muassa päivänä, jolloin kuolema on teemana, hymni ja jalanjäljet hiekassa ovat oivallisia hartauksia. Yleisimmin leireillä on käytäntönä se, että tiettyinä päivinä hartaudet ovat tiettyjen tahojen pitämiä – muun muassa kahtena päivänä isoison, kahtena päivänä isosten ja loppuina varsinaisten työntekijöiden. Merkki hartaudesta on risti ja yleisesti myös kynttilät – risti voidaan muodostaa mistä tahansa, luonnossa pidettävässä hartaudessa vaikka kivistä ja tikuista.

Hartauksien ensisijaisen tarkoituksen saavuttaakseen, on oltava leireillä noheva. Parasta olisi, jos riitapukarit ja parhaimmat kaverukset pidettäisiin hartauksien aikana erossa toisistaan – ja näkökentistään, jotta hartaukset pysyisivät hartaina ja rauhallisina. Hartauksissa ei ole niinkään vaihtelua itse päivien mittaan, vaan ne yleisesti seuraavat tiettyjä kaavoja, tai omien seurakuntien käytänteitä. Tietyt henkilöt kertovat aina tietyt asiat, jotkin toiset haluavat joka kerta vetää uudet hartaudet; jokaisella on oma vivahde ja persoonallisuutensa, jonka tuovat mukaan hartauksien teksteihin, musiikkiin tai muuhun.

Hartauksia on hyvä suunnitella ja harjoitella etukäteen – sketseissä ei niinkään haittaa, jos menee pieleen, mutta hartaudet ovat tilaa rauhoittumiselle ja hartaalle tilalle. Linjat kannattaa lukea etukäteen ja varmistaa, että jos musiikkia ei itse soiteta, niin siinä ei varmasti olisi mainoksia. Hartauksissa yleisesti käytetään muun muassa myös symboliikkaa ja liturgisia värejä, joten ne voivat – ja tulisivat myös olla – läsnä ja valittuna jo aikaisemmin, jotta ylimääräistä sähläystä ei pääsisi tapahtumaan.

Hartaukset ovat monitakeisia ja niiden teemat eivät välttämättä tarvitsekaan olla sidonnaisia päivän teemaan – hartauden voi jopa improvisoida, joskin kannattaa silti miettiä, miten sillä voisi kirkastaa kristillistä uskoa. Myös kannattaa muistaa, ettemme ole täydellisiä – kaikki tekevät virheitä ja virheet ovat inhimillisiä – sähläykseltä ei voi välttyä ja virheet eivät ole vakavia; lähestulkoon kaiken voi korjata jälkikäteen.