Isosen vastuut

Isonen on pohjimmiltaan paljon muutakin kuin pelkkä pieneryhmän vetäjä tai iltaohjelman näyttelijä – isonen on vapaaehtoinen, joka on linkki leiriläisten ja työntekijöiden välillä. Roolimalli, opettaja ja kaveri; tehtävä vaihtelee kaiken mukaan.

Mikä isonen on?

Isonen on Ev.Lut seurakunnan vapaaehtoinen, koulutuksen käynyt konfirmoitu nuori. Pohjimmiltaan isonen tarkoittaa ryhmänohjaajaa, joka on keskimäärin leiriläisiä 1–3 vuotta vanhempi – eli rippileiriläisille vertainen. Isonen ei vain ulotu rippileirille – toiminta voi kantaa kauas aikuisuuteen, seurakunnan nuorten vaikuttajaryhmään, lastenleireille ja erinäisiin tapahtumiin. Työnkirjo on siis laaja – ja jokaiselle isoselle on tarpeen lisäksi myös tehtävä; jokaiselle löytyy mieleistä tekemistä, kuka tahansa oletkin.

Mikä on isosen tärkein tehtävä?

Isosten tehtävät vaihtelevat seurakunnittain ja tehtävittäin, mutta rippileirillä isosen tärkein tehtävä – ja vastuu – on olla leiriläisten ja työntekijöiden linkki. Suurelta osalta tämä tarkoittaa sitä, että isoset organisoivat ja suunnittelevat vapaa-ajan toimintaa, ovat neuvomassa leiriläisiä ja näyttävät roolimallia leiriläisille. Tämä saattaa kuulostaa vaikeahkolta, mutta se yleisimmin tulee luonnostaan. Isosta voisi siis verrata kaveriporukan vanhemmaksi, vastuulliseksi ja kokeneemmaksi jäseneksi, joka osaa auttaa ja näyttää mallia nuoremmille jäsenille.

Isosen tehtävät

Isoset ovat "vanhemman kaverin" lisäksi myös työntekijöitä, vapaaehtoisina. He johtavat laumaa omanlaisuudellaan, auttavat leirijumiksen järjestämisessä, suunnittelevat, ovat tukena leiriläisille ja se henkilö, jolle voi tulla puhumaan mistä tahansa, milloin tahansa. Yleisesti leireiltä muistaa opetuksien lisäksi myös oman isosensa, sen, joka johti omaa pienryhmää ja sen, joka oli aina mukana positiivisesti ja näytti mallia. Monesti isosten työhön kuuluu myös hartausten järjestäminen, oppitunneilla avustaminen ja erilaiset päivittäiset vastuutehtävät, jotka suurelta osalta kiertävät päivittäin.

Isoset ovat myös nuorisotoiminnassa mukana – joskaan tällä kertaa eivät vapaaehtoisina työntekijöinä. Tällöin isosen tehtävään ei kuulu yhtä paljon vastuuta, vaan ennemmin opettelua, sosiaalisoitumista ja hengailua nuorten illoissa sekä muissa tapahtumissa.

Näin loppuylevöinnissä voi siis todeta, että isoset ovat edustamassa maallikkopalvelua seurakunnassa – jokainen tavallaan. Ei ole olemassa täydellistä isosta, vaan jokaista isosta tarvitaan. Jokaisella isosella on omat taidot, omat kyvyt ja oma persoonallisuutensa, jotka kaikki tuovat omanlaista vivahdetta jokaiseen tapahtumaan, leiriin ja päivään. Isosia tarvitaan, kaivataan ja halutaan – he ovat vakiintuneita toimijoita rippileireillä ja tekevät nykymuotoisesta rippileiristä mahdollisen; mikään ei onnistuisi, jos isoset eivät olisi ottamassa vastuuta leiriläisistä myös itselleen.