Ryhmäytymisen vaiheet
Ryhmä on yksi tärkeimmistä käsitteistä rippileireillä – lähestulkoon kaiken voi mieltää jollain tavalla ryhmäksi: isoset ovat ryhmä, työntekijät ovat ryhmä, leiriläiset, leiriläisten sisäiset kaveriporukat, koko leiri ja pienryhmät ovat ehkä ensimmäiset ryhmät, jotka tulevat mieleen. Ryhmä psykologisesti on termi, jolla tarkoitetaan ihmisjoukkoa joka tiedostaa olevansa tietoisia siitä, kuka kuuluu "laumaan".
Ryhmäytymisen vaiheet ovat välttämätöntä tietoa isoselle – ne kertovat osittain miten tulisi toimia erilaisissa tilanteissa – milloin pitää olla tutustumisleikkejä ja milloin voi mennä haastavampiin, yhteistyötä vaativiin leikkeihin. Miten uskaltaa puhua ryhmälle ja nostaa esiin erilaisia asioita? Käytännön opetusta – ja lisätietoa ryhmistä – löytyy tältä sivulta. Tämä sivu keskittyy eksklusiivisesti ryhmäytymisen vaiheisiin, eikä itse ryhmään tai pienryhmiin, jotta siitä ei tulisi ylipitkä.
Ryhmäytymisen vaiheet
Ryhmäytymisen vaiheet tarkoittavat sitä, miten koheesi – yhtenäinen – ryhmä on; nämä pätevät lähes jokaiseen ryhmään, mutta erityistapauksia ja erilaisia määritelmiä on olemassa. Käytän tässä itse selkeyden vuoksi yleisintä, Bruce Tuckmanin luomaa ryhmän muodostumisen vaiheita. Käyn läpi viisi päävaihetta, mutta määritelmän mukaisesti niitä voi olla myös enemmän; jotkin vaiheista voivat myös jäädä pois. Yleisimmin mitä pienempi ryhmä on, sitä nopeammin päästään neljänteen vaiheeseen.
1. Muotoutumisvaihe/alkuvaihe on nimensä mukaan ryhmän ensimmäinen vaihe. Muotoutumisvaiheessa oleva ryhmä ei ole kovin yhtenäinen, vaan jokainen katsoo oman/lähipiirinsä näkökulman kautta – ihmiset eivät välttämättä vielä tunne toisiaan lainkaan tai tuntevat toisensa pintaraapaisun tasolla; ei ole yhtenäistä identiteettiä, tai se on hyvin pieni. Käytännössä tällä tasolla olevat ihmiset eivät esimerkiksi saata uskaltaa puhua toistensa edessä ja he ovat varuillaan siitä, että joutuisivat esimerkiksi toistensa pilkaksi. Tämä on sangen yleistä esimerkiksi isompien paikkakuntien rippileireillä, joissa ei saateta tuntea toisiaan etukäteen.
Useimmiten tämä on ryhmän “kriittisin” vaihe – se kestää 1–2 päivää; tällöin, etenkin alussa, huomaa usein leiriläisten olevan epävarmoja ja jopa pelokkaita. Muun muassa raamiksessa ei anneta omia mielipiteitä tai leikeissä ei osallistuta täysillä, ikään kuin näytellään eri henkilöä. Tämän ryhmäytymisen vaiheen aikana olisi parasta saada eri leiriläiset tutustumaan toisiinsa – rikkomaan hieman niitä omia kaveripiirejä ja muodostaa erilaisia ryhmiä. Leikkeihin tässä vaiheessa sopii muun muassa ryhmäytymisleikit ja nimileikit. Pahin muovautumisvaiheen osa on yleisesti rippileirien ensitapaamisissa.
2. Kuohunta-/klikkivaihe on vaihe, jonka aikana rikotaan normeja ja etsitään omaa paikkaa ryhmässä. Kaikista vaiheista tämä on riskialttein: mahdollisuus ristiriidoille ja konfliktille on kaikista vaiheista suurin, mutta se on myös usein juuri se määrittävin vaihe – leiriläiset eivät ole enää yhtä varautuneita kuin olivat ennen ja uskaltavat ilmaista itseään jonkin verran, mutta silti yleisesti pysyvät omissa kaveripiireissään tai parin uuden henkilön kanssa – ryhmä on menossa oikeaan suuntaan: leiriläiset ovat uskaliaampia ja sosiaalisempia.
Tässä vaiheessa leikeissä, kuten skaboissakin, voi alkaa ottaa mukaan hieman uskaliaampia ohjelmanumeroita – kannattaa silti välttää leikkejä, jossa ollaan läheisessä yhteydessä toisiin ihmisiin, muun muassa solmua ja norjalaista jalkapeliä. Yleisimmin tämä vaihe kestää noin 1–2 päivää ja vuorovaikutus alkaa pelata paljon paremmin, kuin ennen.
3. Normien vaihe on kolmas vaihe. Ryhmällä on hyvä koheesio ja yhteistyökyky; ryhmälle on muodostunut omia käytänteitä ja erilaisia piilonormeja – sääntöjä, joita ei ole kirjattu ylös, mutta joita noudatetaan – suuri osa leiriläisistä ovat löytäneet jo paikkansa ryhmässä, muutamia yksinäisiä lampaita sekä vastarannan kiiskejä vielä voi olla, mikä on normaalia.
Tässä vaiheessa leikit voivat olla oikeastaan mitä tahansa, mutta olisi silti erittäin tärkeä – kuten muissakin vaiheissa – silti hieman sekoittaa porukkaa ja luoda uusia tuttavuuksia, mutta ryhmä on jo vakiintunut sen verran, että kaikkea voi periaatteessa kokeilla, tietenkin ryhmäkohtaisesti. Yleisesti ei tarvitse olla kokenut isonen huomatakseen tämän vaiheen: se näyttäytyy itse silloin, kun se ennen hiljainen leiriläinen alkaa puhua ja nauraa.
4. Toteuttamisvaihe on leirillä pitkäaikaisin ja ideaalein ryhmäytymisen vaihe. Tällöin porukka on löytänyt yhteisymmärryksen ja kykenee puhaltamaan samaan, yhteiseen hiileen, vaikka mitä tapahtuisi. Ryhmän toiminta on tehokasta ja sille on alkanut muodostua karakteriikkoja sekä omaa sisäpiirin huumoria.
5. Lopettamisvaihe on yleisesti se vaikein vaihe – se merkitsee loppua ja yleisesti tuo mukanaan kaipuuta ja nostalgiaa. Vaikka leiri kestäisikin vain viikon, niin viimeisenä päivänä saattaa ilmiintyä monia muistoja ja surua leirin loppumisesta, aivan kuin ryhmä olisi ollut olemassa pidempään. Yleisesti myös ilmaistaan jonkin sortin kiitollisuutta sekä arvostusta kuluneesta ajasta
