Hymni - Muutoshistoria

Vouti (21. syyskuuta 2026 kello 11.05)

2026-09-21T11:05:55Z

Vouti (21. syyskuuta 2026 kello 05.25)

2026-09-21T05:25:02Z

Vouti: /* Hartaus */

2026-09-21T05:21:00Z

‎Hartaus

Vouti (21. syyskuuta 2026 kello 05.19)

2026-09-21T05:19:07Z

Vouti (20. syyskuuta 2026 kello 20.03)

2026-09-20T20:03:49Z

Vouti (20. syyskuuta 2026 kello 20.00)

2026-09-20T20:00:54Z

Vouti: Ak: Uusi sivu: Luokka:Hartaudet '''Hymni''' on hartaus, joka perustuu Pekka Simojoen samannimiseen kappaleeseen. Hartautena tämä käy parhaiten muun muassa rippileirin päivään, jolloin o...

2026-09-20T20:00:26Z

Ak: Uusi sivu: Luokka:Hartaudet '''Hymni''' on hartaus, joka perustuu Pekka Simojoen samannimiseen kappaleeseen. Hartautena tämä käy parhaiten muun muassa rippileirin päivään, jolloin o...

Uusi sivu

[[Luokka:Hartaudet]]
'''Hymni''' on hartaus, joka perustuu Pekka Simojoen samannimiseen kappaleeseen. Hartautena tämä käy parhaiten muun muassa rippileirin päivään, jolloin on käsitelty raskaampia asioita – kuten kuolemaa. Tässä hartaudessa on etenkin kätevää, jos joku/jotkut isosista voivat soittaa muun muassa kitaralla tai pianolla [[Veisukirja 2020|Kyseisen kappaleen]].

== Hartaus ==
''Kappaleen intro, hitaasti (ei laulua)''

Pekka Simojoen kappale “hartaus” valmistui yhdessä päivässä – yhdellä retkellä. Se valmistui, kun Simojoki ei ollut varma palaavansa reissultansa turvallisesti kotiinsa. Simojoelle tuli ajatus, että mitä jos se olisi päättynytkin tähän? Mitä, jos hän saisi tehdä viimeisen kappaleen – millainen se olisi?

Simojoki palasi kotiinsa turvallisesti, mutta kyseinen kappale syntyi. Kappaleesta tuli aavemaisen askeettinen – pohjimmaiselta ajatukseltaan, jos kappale on viimeinen – kuolemaa ennustava – ei ole paljoa, mistä on tarpeellista laulaa. Ei ole tulevaa hetkeä maapallon päällä, eikä myöskään toivoa elämän jatkosta maan päällä – vaan taivaissa.

''Koko kappale''

Mutta kappaletta ei tarvitse vain tulkita negatiivisesti – toki, lyriikat “Risti vain, ei kestä mikään muu / ei ole muuta pysyvää, jälkemmekin häviää. / Risti vain, jäljelle jää.” Voidaan tulkita negatiivisesti ja positiivisesti samaan aikaan. Itse miellän sen siten, että kuoleman tullessa ihmisen maanpäällinen muisto saattaa kadota, ja tuleekin katoamaan, mutta Ilosanoma pysyy kanssamme, nyt ja ikuisesti. Te, kuuntelijat, voitte mieltää sen eri tavalla – ja se on täysin normaalia.

Palaan Simojoen kappaleen toisiin lyriikoihin: ne kysyvät kysymyksiä, joihin emme saa vastauksia. Toisaalta, kaikki kysymykset kysyvät elämästä – siitä, miksi olemme täällä, ja miksi elämä saattaa tuntua lohduttomalta. Kaikkiin niihin löytyy kuitekin vastaus: usko. Jo kyseinen kappale sanoo niin: “– – Armahdetaan, vielä kahleistaan.” Herra huolehtii jokaisesta ihmisestä, eläimestä ja päivästä.

Ei se mitään, jos elämässä sattuu vastoinkäymisiä. Ne kuuluvat elämään. On mahdollista, että kaikki menee pieleen: sukulaiset kuolevat, ystävät jättävät, et pääse toivomaasi kouluun… Kuitenkin, on yksi pysyvä fakta: “Risti vain, jäljelle jää.”. Kristus pysyy kanssasi siellä, missä ikinä kuljetkin. Hän kävelee elämässäsi vierelläsi, ja kantaa kun on vaikeaa. Hän on elämämme kallio, perusta.

'''Hartauden loppuun rukous'''.

@@ Rivi 1: / Rivi 1: @@
 [[Luokka:Hartaudet]]
 <!-- Se ei ole täydellinen — sen ei kuulu olla täydellinen. Se on tunteentäyteinen rykelmä sanoja, jotka ovat kirjoitettu myöhään illalla, sunnuntaina nuorille suunnatun Jumalanpalveluksen jäljiltä, jossa Hymni oli kappaleena ja kuoleman kalma ja tunne läsnä. -->
-'''Hymni''' on hartaus, joka perustuu Pekka Simojoen samannimiseen kappaleeseen. Hartautena tämä käy parhaiten muun muassa rippileirin päivään, jolloin on käsitelty raskaampia asioita – kuten kuolemaa. Tässä hartaudessa on etenkin toimivaa, jos joku/jotkut isosista voivat soittaa muun muassa kitaralla tai pianolla [[Veisukirja 2020|kyseisen kappaleen]].
+'''Hymni''' on hartaus, joka perustuu Pekka Simojoen samannimiseen kappaleeseen. Hartautena tämä käy parhaiten muun muassa rippileirin päivään, jolloin on käsitelty raskaampia asioita – kuten kuolemaa. Tässä hartaudessa on etenkin toimivaa, jos joku/jotkut isosista voivat soittaa muun muassa kitaralla tai pianolla [[Veisukirja 2020|kyseisen kappaleen]]. Hartauden lukijan tulisi lukea kaikki, paitsi kursivoitu teksti.
 == Hartaus ==

@@ Rivi 1: / Rivi 1: @@
 [[Luokka:Hartaudet]]
 <!-- Se ei ole täydellinen — sen ei kuulu olla täydellinen. Se on tunteentäyteinen rykelmä sanoja, jotka ovat kirjoitettu myöhään illalla, sunnuntaina nuorille suunnatun Jumalanpalveluksen jäljiltä, jossa Hymni oli kappaleena ja kuoleman kalma ja tunne läsnä. -->
-'''Hymni''' on hartaus, joka perustuu Pekka Simojoen samannimiseen kappaleeseen. Hartautena tämä käy parhaiten muun muassa rippileirin päivään, jolloin on käsitelty raskaampia asioita – kuten kuolemaa. Tässä hartaudessa on etenkin kätevää, jos joku/jotkut isosista voivat soittaa muun muassa kitaralla tai pianolla [[Veisukirja 2020|kyseisen kappaleen]].
+'''Hymni''' on hartaus, joka perustuu Pekka Simojoen samannimiseen kappaleeseen. Hartautena tämä käy parhaiten muun muassa rippileirin päivään, jolloin on käsitelty raskaampia asioita – kuten kuolemaa. Tässä hartaudessa on etenkin toimivaa, jos joku/jotkut isosista voivat soittaa muun muassa kitaralla tai pianolla [[Veisukirja 2020|kyseisen kappaleen]].
 == Hartaus ==
@@ Rivi 8: / Rivi 8: @@
 Pekka Simojoen kappale “Hymni” valmistui yhdessä päivässä – yhdellä retkellä. Se valmistui, kun Simojoki ei ollut varma palaavansa reissultansa turvallisesti kotiinsa. Simojoelle tuli ajatus, että mitä jos se olisi päättynytkin tähän? Mitä, jos hän saisi tehdä viimeisen kappaleen – millainen se olisi?
-Simojoki palasi kotiinsa turvallisesti, mutta kyseinen kappale syntyi. Kappaleesta tuli aavemaisen askeettinen – pohjimmaiselta ajatukseltaan, jos kappale on viimeinen – kuolemaa ennustava – ei ole paljoa, mistä on tarpeellista laulaa. Ei ole tulevaa hetkeä maapallon päällä, eikä myöskään toivoa elämän jatkosta maan päällä – vaan taivaissa.
+Simojoki palasi kotiinsa turvallisesti, mutta kyseinen kappale syntyi, erittäin pian. Kappaleesta tuli aavemaisen askeettinen – pohjimmaiselta ajatukseltaan, jos kappale on viimeinen – kuolemaa ennustava – ei ole paljoa, mistä on tarpeellista laulaa. Ei ole tulevaa hetkeä, eikä myöskään toivoa elämän jatkosta maan päällä – vaan taivaassa.
 ''Koko kappale, laulun kanssa''
-Mutta kappaletta ei tarvitse vain tulkita negatiivisesti – toki, lyriikat “Risti vain, ei kestä mikään muu / ei ole muuta pysyvää, jälkemmekin häviää. / Risti vain, jäljelle jää.” Voidaan tulkita negatiivisesti ja positiivisesti samaan aikaan. Itse miellän sen siten, että kuoleman tullessa ihmisen maanpäällinen muisto saattaa kadota, ja tuleekin katoamaan, mutta Ilosanoma pysyy kanssamme, nyt ja ikuisesti. Te, kuuntelijat, voitte mieltää sen eri tavalla – ja se on täysin normaalia.
+Mutta kappaletta ei tarvitse vain tulkita negatiivisesti – toki, sanoitukset: “Risti vain, ei kestä mikään muu / ei ole muuta pysyvää, jälkemmekin häviää. / Risti vain, jäljelle jää.” Voidaan tulkita negatiivisesti ja positiivisesti samaan aikaan. Itse miellän sen siten, että kuoleman tullessa ihmisen maanpäällinen muisto saattaa kadota, ja tuleekin katoamaan, mutta Ilosanoma pysyy kanssamme, nyt ja ikuisesti. Te, kuuntelijat, voitte mieltää sen eri tavalla – ja se on täysin normaalia.
-Palaan Simojoen kappaleen toisiin lyriikoihin: ne kysyvät kysymyksiä, joihin emme saa vastauksia. Toisaalta, kaikki kysymykset kysyvät elämästä – siitä, miksi olemme täällä, ja miksi elämä saattaa tuntua lohduttomalta. Kaikkiin niihin löytyy kuitekin vastaus: usko. Jo kyseinen kappale sanoo niin: “– – Armahdetaan, vielä kahleistaan.” Herra huolehtii jokaisesta ihmisestä, eläimestä ja päivästä.
+Palaan Simojoen kappaleen toisiin säkeistöihin: ne kysyvät kysymyksiä, joihin emme saa vastauksia. Toisaalta, kaikki kysymykset kysyvät elämästä – siitä, miksi olemme täällä, ja miksi elämä saattaa tuntua lohduttomalta. Kaikkiin niihin löytyy kuitenkin vastaus: usko. Jo kyseinen kappale sanoo niin: “– – Armahdetaan, vielä kahleistaan.” Herra huolehtii jokaisesta ihmisestä, eläimestä ja päivästä.
 Ei se mitään, jos elämässä sattuu vastoinkäymisiä. Ne kuuluvat elämään. On mahdollista, että kaikki menee pieleen: sukulaiset kuolevat, ystävät jättävät, et pääse toivomaasi kouluun… Kuitenkin, on yksi pysyvä fakta: “Risti vain, jäljelle jää.”. Kristus pysyy kanssasi siellä, missä ikinä kuljetkin. Hän kävelee elämässäsi vierelläsi, ja kantaa kun on vaikeaa. Hän on elämämme kallio, perusta.
 '''Hartauden loppuun rukous'''.

← Vanhempi versio		Versio 20. syyskuuta 2026 kello 20.03
Rivi 1:		Rivi 1:
	[[Luokka:Hartaudet]]		[[Luokka:Hartaudet]]
		+	<!-- Se ei ole täydellinen — sen ei kuulu olla täydellinen. Se on tunteentäyteinen rykelmä sanoja, jotka ovat kirjoitettu myöhään illalla, sunnuntaina nuorille suunnatun Jumalanpalveluksen jäljiltä, jossa Hymni oli kappaleena ja kuoleman kalma ja tunne läsnä. -->
	'''Hymni''' on hartaus, joka perustuu Pekka Simojoen samannimiseen kappaleeseen. Hartautena tämä käy parhaiten muun muassa rippileirin päivään, jolloin on käsitelty raskaampia asioita – kuten kuolemaa. Tässä hartaudessa on etenkin kätevää, jos joku/jotkut isosista voivat soittaa muun muassa kitaralla tai pianolla [[Veisukirja 2020\|kyseisen kappaleen]].		'''Hymni''' on hartaus, joka perustuu Pekka Simojoen samannimiseen kappaleeseen. Hartautena tämä käy parhaiten muun muassa rippileirin päivään, jolloin on käsitelty raskaampia asioita – kuten kuolemaa. Tässä hartaudessa on etenkin kätevää, jos joku/jotkut isosista voivat soittaa muun muassa kitaralla tai pianolla [[Veisukirja 2020\|kyseisen kappaleen]].

@@ Rivi 6: / Rivi 6: @@
 ''Kappaleen intro, hitaasti (ei laulua)''
-Pekka Simojoen kappale “hartaus” valmistui yhdessä päivässä – yhdellä retkellä. Se valmistui, kun Simojoki ei ollut varma palaavansa reissultansa turvallisesti kotiinsa. Simojoelle tuli ajatus, että mitä jos se olisi päättynytkin tähän? Mitä, jos hän saisi tehdä viimeisen kappaleen – millainen se olisi?
+Pekka Simojoen kappale “Hymni” valmistui yhdessä päivässä – yhdellä retkellä. Se valmistui, kun Simojoki ei ollut varma palaavansa reissultansa turvallisesti kotiinsa. Simojoelle tuli ajatus, että mitä jos se olisi päättynytkin tähän? Mitä, jos hän saisi tehdä viimeisen kappaleen – millainen se olisi?
 Simojoki palasi kotiinsa turvallisesti, mutta kyseinen kappale syntyi. Kappaleesta tuli aavemaisen askeettinen – pohjimmaiselta ajatukseltaan, jos kappale on viimeinen – kuolemaa ennustava – ei ole paljoa, mistä on tarpeellista laulaa. Ei ole tulevaa hetkeä maapallon päällä, eikä myöskään toivoa elämän jatkosta maan päällä – vaan taivaissa.